Ren
Jun 4, 2014 21:12:43 GMT 2
Post by darkaeon on Jun 4, 2014 21:12:43 GMT 2
Nimi: Ren
Laji: Viera (Hylkiö)
Ikä: 37 -vuotias, eli nuori aikuinen vierojen mittapuulla.
Sukupuoli: Mies
Ammatti: Varas ja vakooja, peiteammatti on luokkaa "aarteenmetsästäjä ja seikkailija"
Synnyinseutu/Asuinpaikka: Syntyi Sumumetsässä äitinsä luona, ja asui Arajelissä muutaman vuoden ennen kuin hänet vietiin Liorniin kasvatettavaksi miesten parissa. Nykyään ei asu missään vakituisesti.
Ulkonäkö:
Ren on melkoisen lyhyt vieramieheksi, pituutta kun löytyy vain 172cm (korvat poislukien), eikä häntä ole muutenkaan koolla pilattu. Sen sijaan miehen vartalo on hyvin atleettinen ja sormet ovat pitkät, hoikat ja varsin näppärät. Raa'an voiman puute tekee Renistä surkuteltavan soturin, mutta hänen vahvuutensa piileekin kaikessa mitä tulee huomaamattomaan liikkumiseen, vikkelään juoksemiseen ja kiipeilyyn. Ihan narukäsi Ren ei ole, käsivarsissa ja ylävartalossa on sen verran lihasta että tuo jaksaa hilata oman painonsa ylös vaikkapa pystysuoraa seinää.
Vieran sysimustat hiukset ovat paksut, lainehtivat ja yleensä enemmän tai vähemmän sekaisin. Otsahiukset ovat lyhyemmät kuin muu tukka, ja pisimmät suortuvat yltävät alaselkään. Hiukset pidetään kurissa sitomalla ne kiinni ponihännälle niskaan. Silmät ovat keltaiset kuin haukalla, ja tummien ripsien kehystämät. Miehen iho on tasaisen kanelinruskea. Selässään Renillä on joitain pitkiä arpia, jotka ovat kuitenkin niin ajan haalentamia, ettei niitä kunnolla näe, mutta tuntee kyllä. Kuten vieroilla aina, myös Renillä on päälaellaan jäniksenkorvat, joissa killuu koristeena muutama hopearengas. Hänellä on pitkät ja kaarevat kynnet sormissaan ja kolmivarpaisissa jaloissaan. Renillä on myös pieni pörheä musta häntätupsu, joka on kuitenkin piilossa housujen vyötärön alla.
Miehen pukeutuminen on tummanpuhuvaa ja käytännöllistä. Kenkiä hän ei käytä, vaan jaloissa on koholla olevista kantapäistä ja varpaista avoimet paksut sukat. Tämän ansiosta vieran käynti on täysin äänetöntä hänen niin halutessaan. Vasemmassa käsivarressa on kokopitkä nahkakäsine, joka on kevyesti panssaroitu olkapään ja kyynärvarren kohdilta. Toisessa kädessä on lyhyempi käsine. Ren kulkee useimmiten hävyttömästi ilman paitaa, vaikka ilmojen kylmetessä hän heittää niskaansa lyhyen mustan nahkatakin. Takkiin on ommeltu kiinni syvä musta huppu, joka piilottaa myös hänen korvansa, jos Ren ei halua antaa itsestään ilmiselviä tuntomerkkejä. Joskus hän kietaisee kaulaansa myös pitkän mustan ohuen huivin, jonka voi vetää myös kasvojen peitoksi.
Luonne:
Jos Ren olisi naispuolinen, häntä kutsuttaisiin täysnartuksi. Mutta koska Ren on mies, hänen tittelinsä on yksinkertaisesti "itsekäs paskiainen". Hän ei nosta tikkua ristiin muiden hyväksi, ellei se hyödytä häntä jollain tapaa. Ren on oman tiensä kulkija, ja laatii itse omat sääntönsä. Häneltä on turha odottaa nöyryyttä - nuorukainen ei ota käskyjä keneltäkään (tai ainakin esittää, että valinta on yksin hänen). Renistä saa kyllä yhteistyöhaluisen löyhyttelemällä tarpeeksi suurta palkkiota hänen bisnesvainuisen nenänsä edessä, mutta parhaimmillaankin Ren hymyilee omahyväisesti ja laukoo pisteliäitä kommentteja minkä ehtii.
Nuori viera on terävä niin mielestään kuin kielestään, ja valikoi sanansa aina tarkoin ja laskelmoiden, kuin sujauttaisi veitsen kylkiluiden väliin. Ren suhtautuu muihin aika ylimielisesti ja pitää valtaosaa tapaamistaan henkilöistä oletusarvoisesti itseään tyhmempinä, hän kun rakastaa ajatella olevansa nokkelampi kuin kukaan muu. Hänen kunnioitustaan on hyvin vaikea saada, mutta luottamusta vielä vaikeampi. Ren ajattelee kaikkia muita vihollisina, ja jos joku kohteleekin häntä ystävällisesti, mies etsii silloinkin merkkejä petturuudesta ja vilpistä. Ren siis pitää muut hyvän välimatkan päässä itsestään, mikä ei ole kovin vaikeaa ottaen huomioon Renin voittajapersoonan. Ja sekös miestä ärsyttää, jos joku yrittää kaikesta huolimatta tunkeilla hänen henkilökohtaiselle alueelleen.
Ren pysyttelee useimmiten syrjässä, eikä vedä turhaa huomiota puoleensa, mutta hänellä on kuitenkin kylmää karismaa, jolla manipuloida muita. Ren tiedostaa olevansa ainakin ihmisten mittapuulla komea, ja käyttää tätä häikäilemättömästi hyväkseen. Mikäs siinä, jos voi pitää vähän hauskaa töiden lomassa. Epäsosiaalisuudestaan huolimatta Ren ei arkaile ottaa fyysistä kontaktia muihin, eikä hän niinikään ole valikoiva sen suhteen onko kohde mies vai nainen. Mutta ennen kuin asiat ehtivät edetä liian pitkälle, Ren on jo itsetyytyväisenä puikkelehtimassa omille teilleen, hallussaan arvokasta omaisuutta tai tietoa.
Ren on kovasydäminen materialisti, hänen käytännönläheisessä maailmassaan ei ole tilaa tunteille ja hellyydelle, vaan valtaa pitää kylmä ja rutikuiva raha. Nuori viera kuitenkin potee jonkin asteista kleptomaniaa, ja saattaa varastaa tavaroita ilman kummoisempaa syytä kuin pakottava tarve. Esine voi siis olla täysin arvoton, mikä sotii täysin hänen luontoaan vastaan, ja Ren onkin hämmentynyt ja turhautunut pakkomielteensä vuoksi, ja jopa salaa häpeää itseään. Hän ei siis tunne häpeää varastelusta (minkä hän sille voi, että muut eivät huolehdi omaisuudestaan), vaan siitä, ettei kykene hallitsemaan käytöstään.
Menneisyys:
Ren syntyi vieraäidilleen Sumumetsässä, jossa vietti muutaman vuoden, ennen kuin hänen oli aika lähteä Hämykorpeen, muiden miespuolisten vierojen kasvatettavaksi. Ren oli helppo ja sopeuvainen lapsi, eikä kukaan kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota. Kun hän kasvoi ikään, jolloin miehen kuuluisi opetella jousiammuntaa ja miekkailua, tuli hyvin nopeasti selväksi, ettei heiveröinen ja lyhyenläntä pojankloppi ollut syntyjään soturi. Nuorukaisesta olisi ehkä saanut hyvän jäljittäjän, mutta magia kiinnosti häntä huomattavasti enemmän. Uutteralla opiskelulla Ren edistyikin nopeasti lumouksentekijänä. Liornissa jousimiehiä kuitenkin arvostetaan huomattavasti maageja enemmän, joten Ren ei liiemmin saanut selkääntaputuksia kykyjensä tähden. Päinvastoin, hänen kammottava sihtinsä oli paljon yleisempi puheenaihe kuin uusi loitsu, jonka hän oli vaivalla opetellut.
Magia ei kuitenkaan ollut ainoa taito, jonka Ren havaitsi nuorena. Hän oli hyvä lukemaan ympäristöään, muistamaan pieniä yksityiskohtia, ja liikkumaan huomaamattomasti kuin varjo. Ollessaan 15-vuotias, Ren alkoi näpistelemään. Sillä tapaa hän saattoi kostaa niille, jotka naureskelivat hänen puutteellisille soturintaidoilleen. Varastaminen toi hänelle suurta tyydytystä, eikä hän jäänyt kiinni kuin vasta paljon myöhemmin. Nälkä kasvoi syödessä, ja Ren alkoi varastamaan uhkarohkeammin, aina vain arvokkaampia esineitä, ja jossain vaiheessa Liornilaiset totesivat, ettei tavaroiden katoilu voinut olla sattumaa. Ren ei kuitenkaan osannut enää lopettaa, vaikka pilkanteko oli jo ajat sitten laantunut ja hänet oli vapautettu soturinopinnoista.
Lopulta Ren siis kuitenkin jäi kiinni, varastettuaan tikarin eräältä korkea-arvoiselta kapteenilta. Myös hänen salainen kätkönsä, joka oli kuin harakanpesä, kaivettiin esiin. Ren joutui kerralla vastaamaan vuosikausien varastamisesta, mutta koska hän oli vielä suhteellisen nuori, hän sai pitää sormensa. Sen sijaan hänen tuomiokseen tuli kolmekymmentä ruoskaniskua (hän kantaa selässään vieläkin haaleita arpia) ja karkoitus Hämykorvesta. Tällöin Ren oli 29-vuotias. Hänelle annettiin mukaan hieman ruokaa, viinillinen nuolia, jousi ja metsästysveitsi. Jousi ja nuolet päätyivät heti ensimmäisinä päivinä nuotion päreiksi.
Muutaman viikon kuluttua Ren löysi tiensä ulos metsästä, laihana ja ryvettyneenä, mutta puhkuen katkeraa ja maailmaa halveksivaa tarmoa - luultavasti hän pysyi hengissä vain siksi, ettei halunnut antaa "veljilleen" sitä tyydytystä, että hänen jäännöksensä löydettäisiin. Ren jatkoi matkaansa kohti Etelää, ja tutustui uuteen ja ihmeelliseen maailmaan, josta oli kuullut aiemmin vain puhuttavan. Ensin hän arasteli ihmisiä ja vihasi kaupunkien löyhkää ja meteliä, kunnes nälkä ja uupumus ajoi hänet heidän sekaansa. Ren huomasi pian, että piilottamalla korvansa hän sulautui täysin väkijoukkoon. Nuorukainen pääsi nopeasti uuteen vauhtiin varastelussa, ja heti kun hänellä oli tarpeeksi omaisuutta, hän vaihtoi toiseen kaupunkiin. Maespelheimistä Ren löysi kaltaisiaan, ja he ottivat hänet siipiensä suojiin, ja opettivat hänelle tarpeellisia taitoja, kuten lukkojen tiirikointia. Ren vietti Maespelheimin varasyhteisössä joitain vuosia, kunnes jatkoi omille teilleen todettuaan, ettei heillä ollut hänelle enää mitää annettavaa. Siitä lähtien Ren on toiminut pääasiassa yksin.
Muuta:
- Pelkää veren näkemistä, ja saattaa mennä paniikkiin tai pyörtyä, jos näkee sitä enemmän kuin muutaman tipan verran; Ren ei tietenkään myönnä pelkoaan kenellekkään ja pyrkii välttämään tilanteita, joissa saattaisi kohdata avohaavoja tai muuta sellaista. Verikammo juontanee juurensa siitä, kun hän sattui aivan liian nuorena näkemään, miten jonkin kammottavan hirviön suolistama metsänvartija raahattiin Liorniin.
- Todella hyvä kuuloaisti, kuten vieroilla yleensä. Kuuloonsa ja tuntoaistiinsa luottaen Ren pystyy liikkumaan hyvin hämärissäkin tiloissa.
- Ren ei juo melkeinpä koskaan alkoholia päihtymismielessä, vaan haluaa pitää aistinsa ja järkensä terävinä.
- Renillä on kätköjä ympäri Yud-Rasilia, syrjäisissä paikoissa joita kartetaan, kuten raunioissa ja luolissa.
- Kantaa mukanaan aina tiirikkasettiä, köyttä, pientä leikkuria yms. mitä nyt saattaa ammatissaan tarvita
- Kiipeilee mielellään; mitä korkeammalla maanpinnasta ollaan, sitä parempi.
Ase: Ren kantaa muuassaan pientä veistä tai paria, mutta käyttää niitä enemmänkin tiirikoinnissa ja sensellaisessa, eikä itsepuolustusvälineenä. Koska veren näkeminen kuvottaa Reniä, hän käyttää yleensä vain magiaa hyökkääjien lamaannuttamiseksi. Yleensä Ren paljon mielummin pakenee kuin taistelee.
Erityistaidot:
Osaa hyvin vihreää magiaa, etenkin kirouksia. Opiskeli magiaa koko nuoruutensa Liornissa. Synnynnäinen lahjakkuus vahva (tasoa 2.). Fyysisesti hän on kissapetomaisen notkea, ja liikkeissään nopea.
Osaa tiirikoida auki hieman monimutkaisimpiakin lukkoja, ja luonnollisestikin taitaa muitakin erinäisiä taitoja, joilla hävitetään omaisuus omistajiensa taskuista tai asunnoista. Renillä on pitkään harjaannutettu valokuvamuisti, joten hän pystyy kulkemaan kadun läpi ja tallentamaan mieleensä kaikki reitillä olevat pakotiet ja esteet. Hänellä on myös ilmiömäinen silmä yksityiskohdille, kuten arvokkaille sormuksille ja pulleille rahapusseille.
Loitsut:
- Sokaisuloitsu (**) - Aiheuttaa hetkellisen (n. 2-10 sekuntia) näkökyvyn menetyksen.
- Saasteloitsu (***) - Saastuttaa kohteen oman magian, aiheuttaen alati pahenevaa fyysistä kipua, sekavuutta jne. Vaatii pikaista magiahoitoa!
- Tyrmäysloitsu (****) - Onnistuessaan loitsu saa kohteen menettämään tajuntansa.
- Painajaisloitsu (**) - Aiheuttaa illuusion, jossa uhri näkee jotain mitä pelkää kuollakseen tai muuten vain ahdistavia näkyjä, mikä useimmiten saa uhrin menemään paniikkiin tai lamaantumaan pelosta
- Pimennysloitsu (***) - Hyvin vahva illuusio, joka taivuttaa valoa
- Raivoloitsu (***) - Aiheuttaa sotahulluuden kaltaisen tilan. Lumouksen vallassa oleva ei tunne kipua tai väsymystä, vaan taistelee kunnes lumous hälvenee tai hän menettää tajuntansa.
- Näkymättömyysloitsu (***) - Vääristää ympäristöä kohteen ympäriltä, saaden tuon näyttämään näkymättömältä. Näkymätön jättää kuitenkin varjon, ja hänet voi tuntea ja kuulla.
Karion (lemmikki):
Reniä seuraa kaikkialle musta- ja harmaatäpläinen korppi Karion. Linnulla on kohtalaisen laaja sanavarasto ja se matkii ympäristön ääniä taitavasti. Ren on vakuuttunut siitä, ettei kyseessä ole pelkkä papukaijamainen matkiminen, Karion kun tuntuu ymmärtävän puhetta ja tottelee monimutkaisiakin käskyjä. Renin mielestä lintu onkin huomattavasti älykkäämpi kuin suurin osa Yud-Rasilin kaksijalkaisista. Ren löysi korpinpoikasen hylättynä Hämykorvesta vähän sen jälkeen kun hänet karkoitettiin Liornista, ja syystä tai toisesta hän otti sen huolehtiakseen. Korppi ei ole tunnistettavissa minkään yleisen lajin edustajaksi, mutta Ren arvelee sen olevan ainakin osittain tuhkavaris.
Muiden artit:
- Kasetilta <3