Vivian
Jun 16, 2014 15:11:01 GMT 2
Post by Moonwie on Jun 16, 2014 15:11:01 GMT 2
Nimi: Vivian Hinacia
Kutsumanimi: Vivian, Vivi, Vi.
Ikä: 24
Laji: Ihminen
Sukupuoli: Nainen
Seksuaalinen suuntautuminen: Lesbo
Ammatti: Metsästäjä
Synnyinseutu/asuinpaikka: Syntyi Maespelheimissa, asuu tällä hetkellä Kuiskemetsässä, mutta välillä matkaa pitempiäkin matkoja syystä tai toisesta.
Vivian (myöhemmin saattaa tulla parempi kuva)
Ulkonäkö: Vivian on sopusuhtainen vartaloltaan, pituutta on 164cm ja painoa 56kg. Nainen ei ole täysi ruipelo, vaan häneltä löytyy lihaksia, kiitos melkein päivittäisen fyysisen "työn". Kumminkaan mikään lihaskimppu hän ei ole, vatsalihakset saattaa juuri ja juuri erottaa, mutta käsistä lihakset huomaa selvemmin. Vivillä ei ole paljoa muotoja, rinnat ovat A-B ja lantiokin erottuu vain tiukoissa vaatteissa, tai alastomana. Vivianin iho on hieman päivittynyt, mutta vaaleaihoinen on. Päälle päin monet saattavat erehtyä Viviania pojaksi tuon pukeutumisen ja asenteen perusteella, eikä aina välitä edes korjata toisen virhettä, ei häntä niin välitä ajatellaanko hänestä poikana vai tyttönä. Vaatetus myös vaihtuu milloin miksikin, mutta yleensä "sitoo" rintansa kiinni, etteivät olisi tiellä, (jonka ansioista näyttää laudalta) ja pitää myös suurimmaksi osaksi väljiä vaatteita.
Vivianin kasvot ovat ovaalinmuotoiset ja hiukset ovat vaaleat. Etuhiukset ovat hieman sotkuisesti, ja "etulonkerot" on solmittu pienillä naruilla tai koruilla. Hiukset ovat melko lyhyet, ja mitä etuhiusten jälkeen jäljelle jää, on yleensä solmittu pienelle poninhännälle. Hiukset ovat latvoista taipuisat.
Naisen silmät ovat viekkaan näköiset ja turkoosin sävyiset. Oikean silmän päällä on pieni arpi, jonka takia silmä on vaaleampi, eikä Vivian näe niin hyvin tuolla silmällä. Sokea se ei kuitenkaan ole.
Vivianin nenä on voimakkaan suora, hieman venäläistyyppinen nenä (kiitos inulle avusta kuvailla nenää) (Googlaa SNK Annie, sellainen nenä, jos et hyvin muodostetusta lauseesta ymmärtänyt) Naisen alahuuli on paksumpi kuin ylähuuli, muttei paljoa, huulet ovat ohuehkot. Molemmissa korvissa on (yleensä) kaksi harmaata korvakorua. Kaulassaan oikeastaan aina kaksi vihreän sävyistä kaulakorua.
Luonne: Lyhyesti sanottuna Vivian on sosiaalinen, sarkastinen, kyseenalaisesti hauska, vitsikäs, rento, vapaamielinen ja turhankin uskalias sekä tyhmä. Nainen ei jaksa stressata tai huolehtia "turhista" asioista ja rakastaa vapautta ja uusiin asioihin tutustumista. Suurimmaksi osaksi käyttäytyy kuin lapsi, heittää vitsiä joka yleensä vain saa muut tuntemaan olonsa kiusalliseksi. Sopimattomat kommentit, vitsit ja tekemiset kuuluvat naisen kuvaan. Jakelee iskulauseita vasemmalle ja oikealle, vaikkakin yleensä naisille. Vivian heittää huulta melkein kenen kanssa tahansa. Heikkoutena onkin kauniit neitokaiset, vaikka kauneus onkin katsojan silmissä. Vivian ei ota itseään (tai muitakaan) liian tosissaan, ja haluaa käyttää elämänsä pitämällä hauskaa. Rento veikko, ja poikamainen luonne välittyvät voimakkaasti tuntemattomille. Nainen ei niin vain anna uusien tuttavuuksien tietää hänen maamagian taidoistaan, ihan vain varmuuden vuoksi, eikä kyllä pidä tuota taitoa niin "tärkeänä" osana itseään. Vivian puhuu päivittäin itselleen. Hän ei paljasta elämän kertaansa melkeinpä kenellekkään, ellei tuo toinen ole todella läheinen. Joskus saattaa sanoa "vitsillä" olevansa rikas kakara joka karkasi kotoa tai muuta sellaista. Hän monesti kertoo totuuksia vitseinä.
Vi on sujut ulkonäkönsä kanssa. Tietää ettei ole mikään kaunein neiti, mutta ei välitä. Ei häpeile vartaloaan, ja saattaakin olla että löydät hänet alasti peseytymässä ilman että edes yrittää peitellä vartaloaan jonkun matkailijan osuttua paikalle.
Tietysti Vivillä on myös 'ei niin iloinen'- puolikin. Pulaan joutuessaan saattaa vitsailla siihen asti, kunnes tajuaa että nyt saattaa olla hengen lähtö lähellä. Hetken ajaksi hänen katseensa muuttuu rennosta ja viekkaasta totiseksi, ja yrittää selvittää tilanteen, jonka jälkeen saattaa taas normaalisti vitsailla. Varsinkin jos joku hänen ystävänsä olisi totisessa vaarassa tai pulassa, Vivianin tieltä kannattaa väistyä. Myös vihaisena jaksaa tapella pitempään vaikka minkälaisen hakkaamisen jälkeen, vaikka tietenkin vartalo pettää jossain vaiheessa eikä nainen jaksa enää, mutta loppuun asti tappelee. Ei yleensä esittele muuten vain voimiaan tai taitojaan, varsinkaan magiaa, vaikkakin kiusalla saattaa hyppiä puissa ja käyttää vikkelyyttään huvin vuoksi. Vivian yrittää parhaansa mukaan unohtaa ja paeta menneisyyttään.
Vivian rakastaa sadetta, varsinkin ellei se tule yllätyksenä kesken esim. metsästysreissun. Joskus menee vain seisomaan sateeseen ja nauttimaan tuosta tunteesta. Itkee hyvin harvoin, mutta kun itkee, pitää huolen ettei kukaan vahingossakaan näe. Jos joku kumminkin näkee, tai hän murtuu hetkellä kun ei voi piiloutua johonkin, itkun lopettaminen tuntuu vielä vaikeammalta. Jos Vivian näkee jonkun muun itkevän, haluaa heti lohduttaa ja auttaa jos toisella on joku hätänä. Kun naisen lempeämpi puoli tulee esiin, se on vaikea olla huomaamatta, kasvot muuttuvat ystävällisiksi, eikä näytä enään niin sarkastiselta ja hupsulta, ennemminkin rakastavilta ja huolehtivaisilta. Harvemmin tuotakaan katsetta kukaan näkee, yleensä vain lähimmät ystävät, joita ei myöskään ole paljoa.
Jos blondi sattuukin ihastumaan, se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, nainen vain yht' äkkiä tajuaa että "damn miten mä nyt vasta huomasin..." Vivian ei ole hyvä tälläisissä asioissa, ja mitä luultavammin muuttaa käytöksensä ihastustaan kohtaan heti. Saattaa vahingossa heittää tapansa mukaan flirttailevaa läppää, mutta sitten menee vaikeaksi ja alkaa selittämään "En sillä että tykkäisin sinusta, vaan ihan vitsillä, hehe." Ja on muutenkin vaivautunut, ja punastelee piilossa. Eli toisen, tai ihan kenen vain osapuolen on hyvin helppo huomata, että nyt ei ole kaikki normaalisti. Kuitenkin jos päätyy seurustelemaan, on mitä rakastavaisin ja arvostavin kumppani, ja tekisi mitä vain rakkaansa ja tuon onnellisuuden puolesta.
Viettää suurimman osan aikaansa Kuiskemetsässä, mutta joskus lähtee matkailemaan. Harvemmin eksyy isoihin kaupunkeihin, tai kaupunkeihin ollenkaan. Ei välitä ihmismassoista ja välttelee näitä. Vain pakon alla menee kaupunkiin, esimerkiksi jos tarvitsee jotain mitä ei muualta saa. Maespelheimiin ei mene missään nimessä.
Menneisyys: Vivian syntyi ainoana lapsena kahden maamaagin lapseksi. Hänen molemmat vanhemmat olivat rikkaampaa kansaa Maespelheimissa. He pitivät visusti salassa taitonsa, mutta halusivat myös opettaa tyttärellensä magiaa. Jo nelivuotiaana Vivi sai ensimmäisen opetustuntinsa, eikä kauaakaan kun neiti oppi taitonsa salat. Tuohon aikaan sai myös ihan ikioman chocobon. Melkein päivittäin hän harjoitteli isänsä ja äitinsä ohjauksella. Vivian rakasti äitiään ja isäänsä, ja kunnioitti näitä, mutta tytön ollessa 13, hänen äitinsä, Sherin, kuoli onnettomuudessa, tai ainakin siltä se näytti. Vivianin isä, Elliel, oli taas varma että hänen vaimonsa murhattiin ja se lavastettiin onnettomuudeksi. Tästä ei kuitenkaan löytynyt mitään todisteita. Heidän perheensä ei kyllä varmasti ollut joissakin piireissä suosittu, ja vihamiehiä löytyi, mutta ei ollut ketään, ketä syyttää. Vivi itse uskoi äitinsä kuoleman olevan onnettomuus, mutta antoi isänsä surra omalla tavallaan. He jatkoivat harjoituksia normaalisti, ja Elliel opetti tyttärelleen myös itsepuolustusta, metsästystä ja itsenäisyyttä.
Vivianin ollessa 15, hän alkoi miettimään enemmän elämäänsä ja maailmaa. Hänen elämänsä oli hyvä, jos ei mahtavakin, hänellä oli melkein kaikkea mitä toivoa saattoi, mutta silti hän tunsi että jotain puuttui. Jotain, joka ei ollut mitään mitä hän täällä saisi. Vi joutui osallistumaan tapahtumiin, pukeutumaan hienosti ja käyttäytymään naisellisesti, jotka eivät olleet hänen luonteessa. Pikku hiljaa hän alkoi kapinoimaan, vaikkei sitä vielä itsekkään tiennyt. Irvistelyä tapahtumissa, myöhässä olemista, pommiin nukkumista ja käytöstapojen unohtelua. Mutta koskaan hän ei ollut harjoituksista myöhässä. Hän tykkäsi opetella metsästämään, opetella lisää maamagiasta. Välillä hän hiipi ulos ja vieraili Maespelheimin köyhempiä asuin alueita. Hän halusi avartaa maailmaansa ja tutustua uusiin asioihin.
Vuotta myöhemmin, Vivianin ollessa 16, hänen isänsä suunnitteli jo tyttärelleen tulevaa miestä. Vivi tunsi että hänen oikeutensa riistettäisiin häneltä, eikä todellakaan tahtonut päätyä jonkun tuntemattoman kanssa yhteen, ihan sama oliko hänellä hyvä suku ja suhteet. Ensimmäistä kertaa ikinä tyttö huusi isälleen kurkkunsa pohjasta, ja lähti ovet paukkuen. Hän hyppäsi chocobonsa selkään ja ratsasti sillä niin kauas kuin malttoi, piiloon katseilta ja raivonsa vallassa muokkasi maata ja pian ei jaksanut melkein edes liikahtaa. Hiestä märkä ja raskaasti hengittävä tyttö seisoi hetken paikallaan, kaatuen makaamaan ja tuijottaen taivasta, ja vihdoin tajuten, mitä oli kaivannut.
Vapaus. Oli ensimmäinen sana mikä tuli Vivianin mieleen nähdessään Maespelheimin köyhemmällä alueella nuoren tytön, joka vaikutti onnelliselta, iloiselta ja tyytyväiseltä elämäänsä. Vivi oli muutama kuukausi sitten täyttänyt 17 ja jälleen kerran oli pukeutunut ei-niin-rikkaan näköisiin vaatteisiin. Hän oli nähnyt tuon tytön ennenkin. Tuo tyttö joka oli aina niin vapaan näköinen. Ja kaunis. Kiltti kaikille. Miriam. Tai ainakin tuoksi häntä kutsuttiin. Hän oli oikeastaan pää syy, miksi Vivian nykyään kävi tuolla. Maamaagilla ei ollut rohkeutta mennä puhumaan Miriamille, miten muka olisi? He olivat niin erilaiset, ja Vivianin isä ei varmasti katsoisi hyvällä. Paitsi, eihän hänen tarvitsisi tietää...
Kuukausi. Oli enää yksi kuukausi, kun Vivian täyttäisi 18. Se tarkoitti sitä, että hän olisi valmis menemään naimisiin sen miehen kanssa, jonka hänen isänsä oli tytölleen valinnut. Vivian oli muutamaan kertaan tuon tavannut, eikä mies vaikuttanut huonolta tai ilkeältä, päin vastoin, hän oli mukava ja kohtelias. Mutta tytölle ei ollut tunteita tuota kohtaan. Ei ollenkaan. Yksi kuukausi, ja pian hän joutuisi elämään loppu elämänsä tuon miehen kanssa, hankkimaan lapsia ja jatkamaan sukua. Vivian ei voinut ajatella muuta, vaikka hän istui pienellä penkillä tyttöystävänsä kanssa, joka huomasi Vivianin huolen. "Vi... Älä stressaa sitä. Keksit kyllä jotain. Me keksimme." Miriam yritti lohduttaa kultaansa. "Luuletko? Siitä asti kun isäni sai tietää meistä, en melkein saa lähteä talosta ulos. Näemme ehkä kerran kahdessa viikossa enää..." Vivian vastasi. Hän oli kuullut kunniansa isältään, kun paljastui 8 kuukauden seurustelun jälkeen isälleen. Ensinnäkin, Miriam oli köyhä ja toiseksi vielä tyttö. Ennen kuulumatonta! Vivianin isä oli vihainen, ja uhkasi tappaa Miriamin jos tämä jatkuisi. Tietenkin Vivi sanoi, ettei enää koskaan tapaisi tyttöä, mutta miten hän voisi pitää lupauksensa? Vivi käänsi katseensa Miriamiin, hymyillen tälle. Kyllä he jotain keksisivät.
Lasittunut katse maassa Vivian istui, löytäen hengittämisen vaikeaksi. Vain tunti sitten hän oli löytänyt Miriamin kuolleena kadulla, jossa he aina tapasivat. Heidän oli tarkoitus karata yhdessä pois. Nyt Vivi istui yksin huoneensa sängyllä, Miriamin verta käsissään. Se ei ollut onnettomuus. Joku oli murhannut hänen rakkaansa. Miriam oli ihana ja kiltti, eikä koskaan ilkeä kellekkään, ei edes niille jotka olivat sydämmettömiä häntä kohtaan. Oli pelottavan selvää, kenen syytä tämä kaikki oli. Elliel, hänen isänsä oli tämän takana. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Oliko tuo saanut selville että he olivat tapailleet yhä? Vai halusiko tuo vain varmistaa että se on loppunut? Oli kummin vain, hänen isänsä oli palkannut jonkun tappamaan viattoman tytön, eikä Vivianilla ollut mitään ideaa mitä tekisi. Hänen elämänsä mureni, eikä tyttö kyennyt edes itkemään. Muutaman tunnin kuluttua olisi hänen syntymäpäivä juhlansa. Hänen pitäisi olla iloinen kymmenien ihmisten edessä. Onnellinen ollessaan 18, onnellinen että pääsee vihdoin naimisiin. Mitä hän nyt tekee? Hänen isänsä on hirviö, mutta siltikin tytön isä. Vivi aina halusi että hänen isänsä olisi ylpeä tyttärestään. Mutta nyt kun häneltä on riistetty ainoa asia, joka antoi vapauden hänelle, rakkautta ja turvan tunnetta.
Sinä iltana Elliel muiden juhla vieraiden kanssa etsi Viviania yöhön saakka, mutta tuo oli jo kaukana chocobonsa kanssa. Hän halusi aloittaa uuden elämän vapaana, eikä kahlittuna.
Ase: Vivianin vyöllä on yleensä aina pieni puukko, metsästäessä kantaa mukana myös jousipyssyä. Omistaa myös laadukkaan wakizashi miekan.
Erityistaidot: Vivian osaa maamagiaa hyvin, sillä molemmat vanhemmat olivat maamaageja, sekä pitivät huolta että heidän tyttärensäkkin oppisi sen taidon. Asteikolta 1-4, on 3. Osaa käyttää jousipyssyä sekä kevyempiä terä-aseita. Harrastaa paljon puissa kiipeilyä, jossa myös on hyvä. Osaa myös tehdä ruokaa luonnon antimista, ainakin joten kuten.
Muuta:
-Vivianin asuu luolassa, jota on maamagian avulla muokannut mieleiseksi.
-Kodissaan hänellä on suuri arkullinen vaatteita ja pieniä tavaroita "entisestä" elämästään, ja yksin ollessaan saattaa pukea noita vaatteita päällensä.
- Vivian omistaa vihreän värisen chocobon nimeltään Kida, jonka sai lapsena vanhemmiltaan.
- Vivianilla on paljon gilejä tallessa. Hän harvemmin ostaa mitään, vaan pyrkii elämään sillä mitä luonnossa löytyy.
- Esitellessään itsensä ei käytä sukunimeänsä, sillä ei halua ottaa riskiä, että joku olisi kuullut hänen suvustaan.
- Lauluääni Suurimmaksi osaksi 96nekon äänellä mennään, tässä esimerkki
- Vivianilta puuttuu alahampaistaan yksi hammas, toinen tai kolmas takaa.
Kutsumanimi: Vivian, Vivi, Vi.
Ikä: 24
Laji: Ihminen
Sukupuoli: Nainen
Seksuaalinen suuntautuminen: Lesbo
Ammatti: Metsästäjä
Synnyinseutu/asuinpaikka: Syntyi Maespelheimissa, asuu tällä hetkellä Kuiskemetsässä, mutta välillä matkaa pitempiäkin matkoja syystä tai toisesta.
Vivian (myöhemmin saattaa tulla parempi kuva)
Ulkonäkö: Vivian on sopusuhtainen vartaloltaan, pituutta on 164cm ja painoa 56kg. Nainen ei ole täysi ruipelo, vaan häneltä löytyy lihaksia, kiitos melkein päivittäisen fyysisen "työn". Kumminkaan mikään lihaskimppu hän ei ole, vatsalihakset saattaa juuri ja juuri erottaa, mutta käsistä lihakset huomaa selvemmin. Vivillä ei ole paljoa muotoja, rinnat ovat A-B ja lantiokin erottuu vain tiukoissa vaatteissa, tai alastomana. Vivianin iho on hieman päivittynyt, mutta vaaleaihoinen on. Päälle päin monet saattavat erehtyä Viviania pojaksi tuon pukeutumisen ja asenteen perusteella, eikä aina välitä edes korjata toisen virhettä, ei häntä niin välitä ajatellaanko hänestä poikana vai tyttönä. Vaatetus myös vaihtuu milloin miksikin, mutta yleensä "sitoo" rintansa kiinni, etteivät olisi tiellä, (jonka ansioista näyttää laudalta) ja pitää myös suurimmaksi osaksi väljiä vaatteita.
Vivianin kasvot ovat ovaalinmuotoiset ja hiukset ovat vaaleat. Etuhiukset ovat hieman sotkuisesti, ja "etulonkerot" on solmittu pienillä naruilla tai koruilla. Hiukset ovat melko lyhyet, ja mitä etuhiusten jälkeen jäljelle jää, on yleensä solmittu pienelle poninhännälle. Hiukset ovat latvoista taipuisat.
Naisen silmät ovat viekkaan näköiset ja turkoosin sävyiset. Oikean silmän päällä on pieni arpi, jonka takia silmä on vaaleampi, eikä Vivian näe niin hyvin tuolla silmällä. Sokea se ei kuitenkaan ole.
Vivianin nenä on voimakkaan suora, hieman venäläistyyppinen nenä (kiitos inulle avusta kuvailla nenää) (Googlaa SNK Annie, sellainen nenä, jos et hyvin muodostetusta lauseesta ymmärtänyt) Naisen alahuuli on paksumpi kuin ylähuuli, muttei paljoa, huulet ovat ohuehkot. Molemmissa korvissa on (yleensä) kaksi harmaata korvakorua. Kaulassaan oikeastaan aina kaksi vihreän sävyistä kaulakorua.
Luonne: Lyhyesti sanottuna Vivian on sosiaalinen, sarkastinen, kyseenalaisesti hauska, vitsikäs, rento, vapaamielinen ja turhankin uskalias sekä tyhmä. Nainen ei jaksa stressata tai huolehtia "turhista" asioista ja rakastaa vapautta ja uusiin asioihin tutustumista. Suurimmaksi osaksi käyttäytyy kuin lapsi, heittää vitsiä joka yleensä vain saa muut tuntemaan olonsa kiusalliseksi. Sopimattomat kommentit, vitsit ja tekemiset kuuluvat naisen kuvaan. Jakelee iskulauseita vasemmalle ja oikealle, vaikkakin yleensä naisille. Vivian heittää huulta melkein kenen kanssa tahansa. Heikkoutena onkin kauniit neitokaiset, vaikka kauneus onkin katsojan silmissä. Vivian ei ota itseään (tai muitakaan) liian tosissaan, ja haluaa käyttää elämänsä pitämällä hauskaa. Rento veikko, ja poikamainen luonne välittyvät voimakkaasti tuntemattomille. Nainen ei niin vain anna uusien tuttavuuksien tietää hänen maamagian taidoistaan, ihan vain varmuuden vuoksi, eikä kyllä pidä tuota taitoa niin "tärkeänä" osana itseään. Vivian puhuu päivittäin itselleen. Hän ei paljasta elämän kertaansa melkeinpä kenellekkään, ellei tuo toinen ole todella läheinen. Joskus saattaa sanoa "vitsillä" olevansa rikas kakara joka karkasi kotoa tai muuta sellaista. Hän monesti kertoo totuuksia vitseinä.
Vi on sujut ulkonäkönsä kanssa. Tietää ettei ole mikään kaunein neiti, mutta ei välitä. Ei häpeile vartaloaan, ja saattaakin olla että löydät hänet alasti peseytymässä ilman että edes yrittää peitellä vartaloaan jonkun matkailijan osuttua paikalle.
Tietysti Vivillä on myös 'ei niin iloinen'- puolikin. Pulaan joutuessaan saattaa vitsailla siihen asti, kunnes tajuaa että nyt saattaa olla hengen lähtö lähellä. Hetken ajaksi hänen katseensa muuttuu rennosta ja viekkaasta totiseksi, ja yrittää selvittää tilanteen, jonka jälkeen saattaa taas normaalisti vitsailla. Varsinkin jos joku hänen ystävänsä olisi totisessa vaarassa tai pulassa, Vivianin tieltä kannattaa väistyä. Myös vihaisena jaksaa tapella pitempään vaikka minkälaisen hakkaamisen jälkeen, vaikka tietenkin vartalo pettää jossain vaiheessa eikä nainen jaksa enää, mutta loppuun asti tappelee. Ei yleensä esittele muuten vain voimiaan tai taitojaan, varsinkaan magiaa, vaikkakin kiusalla saattaa hyppiä puissa ja käyttää vikkelyyttään huvin vuoksi. Vivian yrittää parhaansa mukaan unohtaa ja paeta menneisyyttään.
Vivian rakastaa sadetta, varsinkin ellei se tule yllätyksenä kesken esim. metsästysreissun. Joskus menee vain seisomaan sateeseen ja nauttimaan tuosta tunteesta. Itkee hyvin harvoin, mutta kun itkee, pitää huolen ettei kukaan vahingossakaan näe. Jos joku kumminkin näkee, tai hän murtuu hetkellä kun ei voi piiloutua johonkin, itkun lopettaminen tuntuu vielä vaikeammalta. Jos Vivian näkee jonkun muun itkevän, haluaa heti lohduttaa ja auttaa jos toisella on joku hätänä. Kun naisen lempeämpi puoli tulee esiin, se on vaikea olla huomaamatta, kasvot muuttuvat ystävällisiksi, eikä näytä enään niin sarkastiselta ja hupsulta, ennemminkin rakastavilta ja huolehtivaisilta. Harvemmin tuotakaan katsetta kukaan näkee, yleensä vain lähimmät ystävät, joita ei myöskään ole paljoa.
Jos blondi sattuukin ihastumaan, se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, nainen vain yht' äkkiä tajuaa että "damn miten mä nyt vasta huomasin..." Vivian ei ole hyvä tälläisissä asioissa, ja mitä luultavammin muuttaa käytöksensä ihastustaan kohtaan heti. Saattaa vahingossa heittää tapansa mukaan flirttailevaa läppää, mutta sitten menee vaikeaksi ja alkaa selittämään "En sillä että tykkäisin sinusta, vaan ihan vitsillä, hehe." Ja on muutenkin vaivautunut, ja punastelee piilossa. Eli toisen, tai ihan kenen vain osapuolen on hyvin helppo huomata, että nyt ei ole kaikki normaalisti. Kuitenkin jos päätyy seurustelemaan, on mitä rakastavaisin ja arvostavin kumppani, ja tekisi mitä vain rakkaansa ja tuon onnellisuuden puolesta.
Viettää suurimman osan aikaansa Kuiskemetsässä, mutta joskus lähtee matkailemaan. Harvemmin eksyy isoihin kaupunkeihin, tai kaupunkeihin ollenkaan. Ei välitä ihmismassoista ja välttelee näitä. Vain pakon alla menee kaupunkiin, esimerkiksi jos tarvitsee jotain mitä ei muualta saa. Maespelheimiin ei mene missään nimessä.
Menneisyys: Vivian syntyi ainoana lapsena kahden maamaagin lapseksi. Hänen molemmat vanhemmat olivat rikkaampaa kansaa Maespelheimissa. He pitivät visusti salassa taitonsa, mutta halusivat myös opettaa tyttärellensä magiaa. Jo nelivuotiaana Vivi sai ensimmäisen opetustuntinsa, eikä kauaakaan kun neiti oppi taitonsa salat. Tuohon aikaan sai myös ihan ikioman chocobon. Melkein päivittäin hän harjoitteli isänsä ja äitinsä ohjauksella. Vivian rakasti äitiään ja isäänsä, ja kunnioitti näitä, mutta tytön ollessa 13, hänen äitinsä, Sherin, kuoli onnettomuudessa, tai ainakin siltä se näytti. Vivianin isä, Elliel, oli taas varma että hänen vaimonsa murhattiin ja se lavastettiin onnettomuudeksi. Tästä ei kuitenkaan löytynyt mitään todisteita. Heidän perheensä ei kyllä varmasti ollut joissakin piireissä suosittu, ja vihamiehiä löytyi, mutta ei ollut ketään, ketä syyttää. Vivi itse uskoi äitinsä kuoleman olevan onnettomuus, mutta antoi isänsä surra omalla tavallaan. He jatkoivat harjoituksia normaalisti, ja Elliel opetti tyttärelleen myös itsepuolustusta, metsästystä ja itsenäisyyttä.
Vivianin ollessa 15, hän alkoi miettimään enemmän elämäänsä ja maailmaa. Hänen elämänsä oli hyvä, jos ei mahtavakin, hänellä oli melkein kaikkea mitä toivoa saattoi, mutta silti hän tunsi että jotain puuttui. Jotain, joka ei ollut mitään mitä hän täällä saisi. Vi joutui osallistumaan tapahtumiin, pukeutumaan hienosti ja käyttäytymään naisellisesti, jotka eivät olleet hänen luonteessa. Pikku hiljaa hän alkoi kapinoimaan, vaikkei sitä vielä itsekkään tiennyt. Irvistelyä tapahtumissa, myöhässä olemista, pommiin nukkumista ja käytöstapojen unohtelua. Mutta koskaan hän ei ollut harjoituksista myöhässä. Hän tykkäsi opetella metsästämään, opetella lisää maamagiasta. Välillä hän hiipi ulos ja vieraili Maespelheimin köyhempiä asuin alueita. Hän halusi avartaa maailmaansa ja tutustua uusiin asioihin.
Vuotta myöhemmin, Vivianin ollessa 16, hänen isänsä suunnitteli jo tyttärelleen tulevaa miestä. Vivi tunsi että hänen oikeutensa riistettäisiin häneltä, eikä todellakaan tahtonut päätyä jonkun tuntemattoman kanssa yhteen, ihan sama oliko hänellä hyvä suku ja suhteet. Ensimmäistä kertaa ikinä tyttö huusi isälleen kurkkunsa pohjasta, ja lähti ovet paukkuen. Hän hyppäsi chocobonsa selkään ja ratsasti sillä niin kauas kuin malttoi, piiloon katseilta ja raivonsa vallassa muokkasi maata ja pian ei jaksanut melkein edes liikahtaa. Hiestä märkä ja raskaasti hengittävä tyttö seisoi hetken paikallaan, kaatuen makaamaan ja tuijottaen taivasta, ja vihdoin tajuten, mitä oli kaivannut.
Vapaus. Oli ensimmäinen sana mikä tuli Vivianin mieleen nähdessään Maespelheimin köyhemmällä alueella nuoren tytön, joka vaikutti onnelliselta, iloiselta ja tyytyväiseltä elämäänsä. Vivi oli muutama kuukausi sitten täyttänyt 17 ja jälleen kerran oli pukeutunut ei-niin-rikkaan näköisiin vaatteisiin. Hän oli nähnyt tuon tytön ennenkin. Tuo tyttö joka oli aina niin vapaan näköinen. Ja kaunis. Kiltti kaikille. Miriam. Tai ainakin tuoksi häntä kutsuttiin. Hän oli oikeastaan pää syy, miksi Vivian nykyään kävi tuolla. Maamaagilla ei ollut rohkeutta mennä puhumaan Miriamille, miten muka olisi? He olivat niin erilaiset, ja Vivianin isä ei varmasti katsoisi hyvällä. Paitsi, eihän hänen tarvitsisi tietää...
Kuukausi. Oli enää yksi kuukausi, kun Vivian täyttäisi 18. Se tarkoitti sitä, että hän olisi valmis menemään naimisiin sen miehen kanssa, jonka hänen isänsä oli tytölleen valinnut. Vivian oli muutamaan kertaan tuon tavannut, eikä mies vaikuttanut huonolta tai ilkeältä, päin vastoin, hän oli mukava ja kohtelias. Mutta tytölle ei ollut tunteita tuota kohtaan. Ei ollenkaan. Yksi kuukausi, ja pian hän joutuisi elämään loppu elämänsä tuon miehen kanssa, hankkimaan lapsia ja jatkamaan sukua. Vivian ei voinut ajatella muuta, vaikka hän istui pienellä penkillä tyttöystävänsä kanssa, joka huomasi Vivianin huolen. "Vi... Älä stressaa sitä. Keksit kyllä jotain. Me keksimme." Miriam yritti lohduttaa kultaansa. "Luuletko? Siitä asti kun isäni sai tietää meistä, en melkein saa lähteä talosta ulos. Näemme ehkä kerran kahdessa viikossa enää..." Vivian vastasi. Hän oli kuullut kunniansa isältään, kun paljastui 8 kuukauden seurustelun jälkeen isälleen. Ensinnäkin, Miriam oli köyhä ja toiseksi vielä tyttö. Ennen kuulumatonta! Vivianin isä oli vihainen, ja uhkasi tappaa Miriamin jos tämä jatkuisi. Tietenkin Vivi sanoi, ettei enää koskaan tapaisi tyttöä, mutta miten hän voisi pitää lupauksensa? Vivi käänsi katseensa Miriamiin, hymyillen tälle. Kyllä he jotain keksisivät.
Lasittunut katse maassa Vivian istui, löytäen hengittämisen vaikeaksi. Vain tunti sitten hän oli löytänyt Miriamin kuolleena kadulla, jossa he aina tapasivat. Heidän oli tarkoitus karata yhdessä pois. Nyt Vivi istui yksin huoneensa sängyllä, Miriamin verta käsissään. Se ei ollut onnettomuus. Joku oli murhannut hänen rakkaansa. Miriam oli ihana ja kiltti, eikä koskaan ilkeä kellekkään, ei edes niille jotka olivat sydämmettömiä häntä kohtaan. Oli pelottavan selvää, kenen syytä tämä kaikki oli. Elliel, hänen isänsä oli tämän takana. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Oliko tuo saanut selville että he olivat tapailleet yhä? Vai halusiko tuo vain varmistaa että se on loppunut? Oli kummin vain, hänen isänsä oli palkannut jonkun tappamaan viattoman tytön, eikä Vivianilla ollut mitään ideaa mitä tekisi. Hänen elämänsä mureni, eikä tyttö kyennyt edes itkemään. Muutaman tunnin kuluttua olisi hänen syntymäpäivä juhlansa. Hänen pitäisi olla iloinen kymmenien ihmisten edessä. Onnellinen ollessaan 18, onnellinen että pääsee vihdoin naimisiin. Mitä hän nyt tekee? Hänen isänsä on hirviö, mutta siltikin tytön isä. Vivi aina halusi että hänen isänsä olisi ylpeä tyttärestään. Mutta nyt kun häneltä on riistetty ainoa asia, joka antoi vapauden hänelle, rakkautta ja turvan tunnetta.
Sinä iltana Elliel muiden juhla vieraiden kanssa etsi Viviania yöhön saakka, mutta tuo oli jo kaukana chocobonsa kanssa. Hän halusi aloittaa uuden elämän vapaana, eikä kahlittuna.
Ase: Vivianin vyöllä on yleensä aina pieni puukko, metsästäessä kantaa mukana myös jousipyssyä. Omistaa myös laadukkaan wakizashi miekan.
Erityistaidot: Vivian osaa maamagiaa hyvin, sillä molemmat vanhemmat olivat maamaageja, sekä pitivät huolta että heidän tyttärensäkkin oppisi sen taidon. Asteikolta 1-4, on 3. Osaa käyttää jousipyssyä sekä kevyempiä terä-aseita. Harrastaa paljon puissa kiipeilyä, jossa myös on hyvä. Osaa myös tehdä ruokaa luonnon antimista, ainakin joten kuten.
Muuta:
-Vivianin asuu luolassa, jota on maamagian avulla muokannut mieleiseksi.
-Kodissaan hänellä on suuri arkullinen vaatteita ja pieniä tavaroita "entisestä" elämästään, ja yksin ollessaan saattaa pukea noita vaatteita päällensä.
- Vivian omistaa vihreän värisen chocobon nimeltään Kida, jonka sai lapsena vanhemmiltaan.
- Vivianilla on paljon gilejä tallessa. Hän harvemmin ostaa mitään, vaan pyrkii elämään sillä mitä luonnossa löytyy.
- Esitellessään itsensä ei käytä sukunimeänsä, sillä ei halua ottaa riskiä, että joku olisi kuullut hänen suvustaan.
- Lauluääni Suurimmaksi osaksi 96nekon äänellä mennään, tässä esimerkki
- Vivianilta puuttuu alahampaistaan yksi hammas, toinen tai kolmas takaa.