Post by Mustepihla on Feb 23, 2015 15:19:29 GMT 2
NIMI: Nfin
IKÄ: 38 – vuotias
LAJI: Viera
SUKUPUOLI: Mies
SYNNYINSEUTU: Arajel
AMMATTI: Sekatyöläinen [ mm. pedonmetsästäjien syöttihenkilö ]
Tämä tarina kertoo meille katkeruudesta ja siitä mihin se voi johtaa. Nfinin elämänlankakerä kierähti liikkeelle kuten kellä tahansa vieralla syntymällä Sumumetsään, omalle äidilleen. Poikalapsi kasvoi ensimmäiset vuodet äitinsä Ziuwan ja erityisesti tätinsä Gilan hoivissa, sillä Nfinin äiti pelkäsi kiintyä lapseensa. Ziuwa tiesi, että Nfinin oli kasvettava isänsä miessuvun kanssa, eikä tämä uskonut kestävänsä sitä surua, jonka lapsen luovuttaminen kulttuurille lojaalina vaati. Täti Gila kuitenkaan ei tiennyt pidättäytyvän isosiskonsa tunnontuskista, vaan piti tätä kylmä sieluisena. Gila oli myös paatuneen katkera siitä, kuinka Ziuwa oli vienyt hänen nenänsä alta Ty’yrin, Nfinin isän. Ainut muisto tuosta komeasta vieramiehestä oli konkreettisesti Gilan käsivarsilla, eikä hän ollut valmis antamaan pojan isälle onnea seurata jälkikasvunsa varttumista.
Pari päivää ennen matkaa, jolla oli määrä saattaa Nfin kasvamaan pohjoiseen, niin katosi poikalapsi ja tämän täti jälkiä jättämättä. Gila oli hylännyt yhteisönsä ottaen hylkiön raskaan taakan kantaakseen, mutta ei voi sanoa hänen katuneen sitä päivääkään. Jonkin aikaa täti hankki kerjäämällä ruokaa heille, kunnes tämä liittyi veljenpoika mukanaan kiertelevään, sekarotuiseen viihdyttäjäjoukkioon. Viihdyttäjien liutaa kykenisi kuvailemaan sirkuksen kaltaiseksi kommuuniksi, jossa löytyi monenmoista sakkia silmänkääntäjistä aina viekoitteleviin tanssijattariin. He eivät olleet kovinkaan arvostettuja, koska moni oli taustaltaan joko hylkiö tai muuten vain laveammasta elämästä haaveileva rahnus, jolle ei löytynyt muutakaan virkaa. Kirjava kasvuympäristö muovaili monelta taholta Nfiniin vaikutteita, ja lopulta sai hänet vieraantumaan oman kulttuurinsa normeista.
Nfinin varttuessa hänen piti alkaa hyödyksi viihdyttäjäinkaravaanille. Enimmäkseen Nfin oli apulaisena silmänkääntäjien tempuissa tai auttamassa arkipäiväisissä askareissa, kuten yhteisön eläinten paimentamisessa. Gila löysi itselleen ammatin taustatanssijattarena, jonka lisäksi hän sai lisätienestejä kaupungeissa vierailemalla tiettyjen herrashenkilöiden luona. Yhden tällaisen vierailun päätteeksi Gila tuli raskaaksi ja synnytti terveen puoliverisen tyttären Doïan. Nfin kiintyi ”pikkusiskoonsa” nopeasti, minkä jälkeen hän on ollut huolehtiva ja tarkkasilmäinen isoveli.
Nfinin varttuessa aikuisiän kynnykselle alkoi perheidylli rakoilla. Nuori viera oli kyllästynyt iän ikuiseen tien päällä elämiseen ja kaipasi tilaisuutta asettua jonnekin aloilleen. Hän oli myös pistänyt merkille, ettei Gilalla ollut samanlaista motivaatiota kasvattaa omaa tytärtään kuin tämä oli kasvattanut Nfinin. Epätasapainoiseksi muuttuva elinympäristö ja ärhäkkä riita olivat viimeinen tekijä, joka potkaisi nuorukaiselle rohkeutta lähteä (ihmisten iässä noin) 10 -vuotias Doïa mukanaan.
Sisarukset suuntasivat silloisesta keskimaan olinpaikastaan etelään, Maespelheimiin. Elo ei lähtenyt kuitenkaan soljuvasti käyntiin, koska hänellä ei ollut siskoineen paikkaa, mihin mennä tai tapaa, jolla tienata elantonsa. Oli vain tuurin lykky, että surulliseksi muuttuvan tarinan varrella eräs ihmisrouva avarsi hyväsydämistä syliään ja otti heidät matalalle vuokralle pieneen asuntoonsa. Rouva Anashta oli tunnettu tavastaan pelastaa eksyneitä sieluja ja auttaa heidät jaloilleen, jonka päiten majapaikassa oli heidän lisäkseen muuan katutappelussa mukiloitu nuori ronso Urr sekä ihmissotilas, joka oli menettänyt näkönsä.
Nfin sai näin mahdollisuuden etsiä todella töitä kaupungista, kun hänen pikkusiskonsa on rouva Anasthan hoivissa. Kaikki työ, johon hän vain on kykeneväinen tai joku hänet siihen kelpuuttaa, niin Nfin ottaa sen vastaan. Monen mutkan kautta hän on ajautunutkin kaupungin ulkopuolella avustamaan metsästäjiä ja yksittäisiä pedon hengenriistäjiä – jälkimmäisessä pestissä lähestulkoon aina syötin virassa. Toisinaan Nfin matkustaa muuallekin kaupungista, mutta hän tekee sen turvallisin mielin tietäessään siskonsa olevan turvassa.
LUONNE
Äkkipikaisuus lienee Nfinin suvun rasite, joka on niin ikään periytynyt tällekin nuorukaiselle. Hänellä on tavan ensin tehdä jotain ja sen jälkeen miettiä sen seurauksia – näin lyhyesti ilmaisten. On ominaista nuorille miehille olla isotteleva, mutta toisinaan vaaleaverikkö tuntuu vievän senkin aivan omalle tasolle, mikä ei ole välttämättä hänelle itselleen terveellinen vaihtoehto yhdistettynä kärsimättömyyteen. Kova tarve todistaa muille olevansa hyvä, ellei jopa parempi jossain asioissa, saa Nfinin arvaamattomaksi. Vieralle on myös vaikea kuunnella neuvomista ilman, että hän asettuu kyseenalaistamaan sitä tai osoittamaan muunlaista epäkunnioittavuutta tieten tahtomattaan. Nfin ei ole paha henkilö, mutta tällä on pinttynyt tapa pitää kovanaamanmaski kasvoillaan, jottei hän tulisi itse loukatuksi tai aliarvioiduksi. Aliarviointi on nimittäin yksi nuorukaisen pahimpia pelkoja, joka tekee hänestä yllytyshullun ja uhkarohkean, jos tämä kokee jotain todistelemisen tarvetta olevan.
Ensivaikutelman hämätessä moni ei näe enää vaivaa tutustua paremmin pullistelemaan vieranuorukaiseen. Mutta ne, jotka tekevät poikkeuksen, voivat saada elinikäisen ja lojaalin ystävän. Nfin ei käännä selkäänsä heille, joihin luottaa, eikä hän myöskään anna lähipiirilleen tapahtua pahoja asioita. Joskus Nfin saattaa olla räikeä suustaan, mutta pohjimmiltaan hän ei tarkoita sitä mitä sanoo, minkä lisäksi yksi nuorukaisen hyveitä on osaaminen pyytää anteeksi. Sen lisäksi tämä on huolehtiva ja pyyteetön, eivätkä tehdyt hyvät teot unohdu häneltä – niin kuin eivät pahatkaan. On vain kyettävä murtaa jää Nfinin egon ja pohjimmaisen persoonan välillä, niin ensimmäinen pilkahdus tästä puolesta välähtää pintaan.
Vaikka Nfin on sosiaalinen ja toimintaa jouduttava luonnoltaan, niin hän omaa omat kompastuskivensä. Rakkauselämä ja sitä juontavien tunteiden tunteminen herättää nuorukaisessa epävarmuutta, ja hänelle on helpompaa torjua kuin hyväksyä ne. Nfin saattaa jopa käyttäytyä aggressiivisesti, kun hän koettaa paeta kiusallisia tilanteita, eikä ole uuttaa häneltä myös vähätellä tunteitaan.
Toinen – yllättävä – tunnesyrjä, jota Nnif ei oikeastaan osaa käsitellä, on suuttuminen. Nuorukainen pitää hermostumista turvariepunaan, jolla voi pitää muut välimatkan päässä itsestään, mutta kysyessä hän ei välttämättä osaa vastata miksi hermostui. Omatunnon kouliminen aiheuttaa Nfinille mielipahaa, jonka päiten hän vetäytyy omiin oloihinsa sekä mietteisiinsä. Tällöin nuorukainen on vastakohtaisesti herkimmillään, jopa helposti manipuloitavissa.
ULKOINEN OLEMUS
Pituus ↳ 174 cm + korvat 40 cm
Paino ↳ 63 kg
Nfin on lähinnä se ”naapurin söötti jätkä” kuin komeaa mielikuvaa ilmentävä könsikäs. Hänellä on kapeat kasvot, joissa leikittelee hiekantummaa ihoa vasten pisamien ilkikurinen kirjo. Sivuprofiili nuoren vieran nenässä on suora ja silmät suurehkot vaaleiden, tuuheiden ripsien rinnastamat. Väriltään iiris on sekoitus punaruskeaa ja okraa, joka erityisesti tulee esiin auringonvalon heijastuessa tarkkailevaan katseeseen. Hiusmalli Nfinilla on rikotun lyhyt ja helppohoitoinen, missä suorat hiukset asettuvat lähes itsestään muottiinsa. Sävyltään ne ovat pellavaisen vaaleat, johon on pudotettu kuin tilkka punapigmenttiä – sama sävy toistuu myös 40 cm pitkissä kaninkorvissa ja pisaranmallisissa kulmakarvoissa.
Rakenteellisesti Nfin on linnunluinen, mutta jänteväpiirteinen viera. Hänellä on pitkät raajat, kapeat sormet ja selvästi erottuvat solisluut, mitkä yhdessä verhoutuvat raskaskankaisen pukeutumisen alle. Nfin piilottaa heiveröisen kehonsa laskostetuilla ja peittävillä vaatteilla, jotta hän minimoisi oman rakenteensa ilmenemisen ja arvioinnin. Kehonmallikuva on I-vartalotyyppiä, jossa olat, vyötärö ja lantio kulkevat samassa linjassa. Selviä rodulleen ominaisia piirteitä ovat pitkät, suorat kaninkorvat ja vaalea töpöhäntä. Arpia nuorukaisella kulkee viistossa yksi vasemmassa polvessa, jonka hän raapaisi lapsuudessa katkenneeseen karahkaan kiipeillessään ja pudotessaan puusta.
Edeltä mainitusti Nfinin vaatevalinnat ovat lähestulkoon suojaavia, mutta kankaaltaan hengittäviä. Hänen yllään yleensä voi nähdä pussihihaisen, vaalean paidan, jonka helma on sullottu vatsanseutua suojaavan kuparihaarniskan palan alle. Kankeasti koristeltu haarniskan pala on ostettua siinä vaiheessa, kun viera alkoi vaihtelevasti työskennellä pedonmetsästäjien syöttinä, sen antaen mahd. päällekarkauksissa suojaa tärkeille sisäelimille. Samaan sarjaan kuuluvat myös pitkävartiset saappaat, jotka suojaavat polven alta vieraa, mukaan lukematta jalkapöytää, joka jää avoimeksi. Jaloissaan hänellä on rypyttyvät, ruskeat housut ja niissä on kiinni vihreitä koristehuiveja. Ainoat korut, jotka Nfinillä ovat, niin sijaitsevat punottuna hiuksiin oik. kasvonpuoliskolla.
Monisyinen kasvuympäristö on tehnyt Nfinistä vahvasti itseään ilmaisevan elekielisesti. Hän mm. puhuessaan selittää myös käsillään ja elehtii korvillaan erilaisia tunneskaaloja, kuten epäileväisenä luimimista ja kiinnostuneena höristelyä. Hänen äänenpainonsa on niin ikään liitännäinen tunneskaaloihin, ollen useimmiten epäselvän nopeatempoinen, jos nuori viera innostuu kunnolliseen kannanottoon.
ERIKOISTAIDOT
Aseet
↳ Kaartuvapäinen kaksiteräseiväs
↳ Puukko
Myönnettävästi Nfin ei ole taistelija, koska hänellä ei ole kunnollista valmiutta toimia aseiden kanssa. Kuitenkin kiertolaiselämä on pakottanut nuorukaista opettelemaan satunnaisten välineiden hyödyntämisen puolustuskannalla, jottei hänen henkiriepunsa olisi mennyt.
Vieranuorukaisen on ostanut aikoinaan kevyen seipään, jonka päissä olevat puolikuuterät kaartuvat vastakkaisiin suuntiin toisiinsa nähden. Se ei ole kovinkaan koristeellinen ja iältään vanha, mutta käypä Nfinin tarkoitusperään. Aseella on hyvä torjua iskuja ja pitää vastustaja loitompana. Se soveltuu myös pistämiseen ja sivaltamiseen.
Taikuus
↳ Sokaisuloitsu
On satunnaisesta tuurista kiinni, onnistuuko Nfiniltä edes rodulleen luontaisesti hyppysiin soveltuva vihreä magia. Täti on opettanut veljenpojalleen sokaisuloitsun, mutta sen teho on lähestulkoon minimissään. Taikomisen tasolla nuorukainen on tasolla 1, ja tuskin tulee kehittymään siitä ilman kokeneempaa mentoria.
Fyysiset edut
↳ Notkeus
↳ Hyvä juoksija
Eläessään viihdyttäjien kanssa, Nfin tykkäsi pienenä matkia heidän tapaansa venytellä ja osoittaa keholleen ominaista taipuisuutta. Sen myötä Nfinista tuli itsestään notkea ja hän omaa hyvän motoriikan. Samoin nuorukainen on nopealiikkeinen, joka nojaa aikalailla hänen tapaansa väistellä ja torjua iskuja, sekä paeta vakavissa uhkatilanteissa.
Kaikki materiaali © Mustepihla 2015, ellei toisin mainita
IKÄ: 38 – vuotias
LAJI: Viera
SUKUPUOLI: Mies
SYNNYINSEUTU: Arajel
AMMATTI: Sekatyöläinen [ mm. pedonmetsästäjien syöttihenkilö ]
Tämä tarina kertoo meille katkeruudesta ja siitä mihin se voi johtaa. Nfinin elämänlankakerä kierähti liikkeelle kuten kellä tahansa vieralla syntymällä Sumumetsään, omalle äidilleen. Poikalapsi kasvoi ensimmäiset vuodet äitinsä Ziuwan ja erityisesti tätinsä Gilan hoivissa, sillä Nfinin äiti pelkäsi kiintyä lapseensa. Ziuwa tiesi, että Nfinin oli kasvettava isänsä miessuvun kanssa, eikä tämä uskonut kestävänsä sitä surua, jonka lapsen luovuttaminen kulttuurille lojaalina vaati. Täti Gila kuitenkaan ei tiennyt pidättäytyvän isosiskonsa tunnontuskista, vaan piti tätä kylmä sieluisena. Gila oli myös paatuneen katkera siitä, kuinka Ziuwa oli vienyt hänen nenänsä alta Ty’yrin, Nfinin isän. Ainut muisto tuosta komeasta vieramiehestä oli konkreettisesti Gilan käsivarsilla, eikä hän ollut valmis antamaan pojan isälle onnea seurata jälkikasvunsa varttumista.
Pari päivää ennen matkaa, jolla oli määrä saattaa Nfin kasvamaan pohjoiseen, niin katosi poikalapsi ja tämän täti jälkiä jättämättä. Gila oli hylännyt yhteisönsä ottaen hylkiön raskaan taakan kantaakseen, mutta ei voi sanoa hänen katuneen sitä päivääkään. Jonkin aikaa täti hankki kerjäämällä ruokaa heille, kunnes tämä liittyi veljenpoika mukanaan kiertelevään, sekarotuiseen viihdyttäjäjoukkioon. Viihdyttäjien liutaa kykenisi kuvailemaan sirkuksen kaltaiseksi kommuuniksi, jossa löytyi monenmoista sakkia silmänkääntäjistä aina viekoitteleviin tanssijattariin. He eivät olleet kovinkaan arvostettuja, koska moni oli taustaltaan joko hylkiö tai muuten vain laveammasta elämästä haaveileva rahnus, jolle ei löytynyt muutakaan virkaa. Kirjava kasvuympäristö muovaili monelta taholta Nfiniin vaikutteita, ja lopulta sai hänet vieraantumaan oman kulttuurinsa normeista.
Nfinin varttuessa hänen piti alkaa hyödyksi viihdyttäjäinkaravaanille. Enimmäkseen Nfin oli apulaisena silmänkääntäjien tempuissa tai auttamassa arkipäiväisissä askareissa, kuten yhteisön eläinten paimentamisessa. Gila löysi itselleen ammatin taustatanssijattarena, jonka lisäksi hän sai lisätienestejä kaupungeissa vierailemalla tiettyjen herrashenkilöiden luona. Yhden tällaisen vierailun päätteeksi Gila tuli raskaaksi ja synnytti terveen puoliverisen tyttären Doïan. Nfin kiintyi ”pikkusiskoonsa” nopeasti, minkä jälkeen hän on ollut huolehtiva ja tarkkasilmäinen isoveli.
Nfinin varttuessa aikuisiän kynnykselle alkoi perheidylli rakoilla. Nuori viera oli kyllästynyt iän ikuiseen tien päällä elämiseen ja kaipasi tilaisuutta asettua jonnekin aloilleen. Hän oli myös pistänyt merkille, ettei Gilalla ollut samanlaista motivaatiota kasvattaa omaa tytärtään kuin tämä oli kasvattanut Nfinin. Epätasapainoiseksi muuttuva elinympäristö ja ärhäkkä riita olivat viimeinen tekijä, joka potkaisi nuorukaiselle rohkeutta lähteä (ihmisten iässä noin) 10 -vuotias Doïa mukanaan.
Sisarukset suuntasivat silloisesta keskimaan olinpaikastaan etelään, Maespelheimiin. Elo ei lähtenyt kuitenkaan soljuvasti käyntiin, koska hänellä ei ollut siskoineen paikkaa, mihin mennä tai tapaa, jolla tienata elantonsa. Oli vain tuurin lykky, että surulliseksi muuttuvan tarinan varrella eräs ihmisrouva avarsi hyväsydämistä syliään ja otti heidät matalalle vuokralle pieneen asuntoonsa. Rouva Anashta oli tunnettu tavastaan pelastaa eksyneitä sieluja ja auttaa heidät jaloilleen, jonka päiten majapaikassa oli heidän lisäkseen muuan katutappelussa mukiloitu nuori ronso Urr sekä ihmissotilas, joka oli menettänyt näkönsä.
Nfin sai näin mahdollisuuden etsiä todella töitä kaupungista, kun hänen pikkusiskonsa on rouva Anasthan hoivissa. Kaikki työ, johon hän vain on kykeneväinen tai joku hänet siihen kelpuuttaa, niin Nfin ottaa sen vastaan. Monen mutkan kautta hän on ajautunutkin kaupungin ulkopuolella avustamaan metsästäjiä ja yksittäisiä pedon hengenriistäjiä – jälkimmäisessä pestissä lähestulkoon aina syötin virassa. Toisinaan Nfin matkustaa muuallekin kaupungista, mutta hän tekee sen turvallisin mielin tietäessään siskonsa olevan turvassa.
LUONNE
Äkkipikaisuus lienee Nfinin suvun rasite, joka on niin ikään periytynyt tällekin nuorukaiselle. Hänellä on tavan ensin tehdä jotain ja sen jälkeen miettiä sen seurauksia – näin lyhyesti ilmaisten. On ominaista nuorille miehille olla isotteleva, mutta toisinaan vaaleaverikkö tuntuu vievän senkin aivan omalle tasolle, mikä ei ole välttämättä hänelle itselleen terveellinen vaihtoehto yhdistettynä kärsimättömyyteen. Kova tarve todistaa muille olevansa hyvä, ellei jopa parempi jossain asioissa, saa Nfinin arvaamattomaksi. Vieralle on myös vaikea kuunnella neuvomista ilman, että hän asettuu kyseenalaistamaan sitä tai osoittamaan muunlaista epäkunnioittavuutta tieten tahtomattaan. Nfin ei ole paha henkilö, mutta tällä on pinttynyt tapa pitää kovanaamanmaski kasvoillaan, jottei hän tulisi itse loukatuksi tai aliarvioiduksi. Aliarviointi on nimittäin yksi nuorukaisen pahimpia pelkoja, joka tekee hänestä yllytyshullun ja uhkarohkean, jos tämä kokee jotain todistelemisen tarvetta olevan.
Ensivaikutelman hämätessä moni ei näe enää vaivaa tutustua paremmin pullistelemaan vieranuorukaiseen. Mutta ne, jotka tekevät poikkeuksen, voivat saada elinikäisen ja lojaalin ystävän. Nfin ei käännä selkäänsä heille, joihin luottaa, eikä hän myöskään anna lähipiirilleen tapahtua pahoja asioita. Joskus Nfin saattaa olla räikeä suustaan, mutta pohjimmiltaan hän ei tarkoita sitä mitä sanoo, minkä lisäksi yksi nuorukaisen hyveitä on osaaminen pyytää anteeksi. Sen lisäksi tämä on huolehtiva ja pyyteetön, eivätkä tehdyt hyvät teot unohdu häneltä – niin kuin eivät pahatkaan. On vain kyettävä murtaa jää Nfinin egon ja pohjimmaisen persoonan välillä, niin ensimmäinen pilkahdus tästä puolesta välähtää pintaan.
Vaikka Nfin on sosiaalinen ja toimintaa jouduttava luonnoltaan, niin hän omaa omat kompastuskivensä. Rakkauselämä ja sitä juontavien tunteiden tunteminen herättää nuorukaisessa epävarmuutta, ja hänelle on helpompaa torjua kuin hyväksyä ne. Nfin saattaa jopa käyttäytyä aggressiivisesti, kun hän koettaa paeta kiusallisia tilanteita, eikä ole uuttaa häneltä myös vähätellä tunteitaan.
Toinen – yllättävä – tunnesyrjä, jota Nnif ei oikeastaan osaa käsitellä, on suuttuminen. Nuorukainen pitää hermostumista turvariepunaan, jolla voi pitää muut välimatkan päässä itsestään, mutta kysyessä hän ei välttämättä osaa vastata miksi hermostui. Omatunnon kouliminen aiheuttaa Nfinille mielipahaa, jonka päiten hän vetäytyy omiin oloihinsa sekä mietteisiinsä. Tällöin nuorukainen on vastakohtaisesti herkimmillään, jopa helposti manipuloitavissa.
ULKOINEN OLEMUS
Pituus ↳ 174 cm + korvat 40 cm
Paino ↳ 63 kg
Nfin on lähinnä se ”naapurin söötti jätkä” kuin komeaa mielikuvaa ilmentävä könsikäs. Hänellä on kapeat kasvot, joissa leikittelee hiekantummaa ihoa vasten pisamien ilkikurinen kirjo. Sivuprofiili nuoren vieran nenässä on suora ja silmät suurehkot vaaleiden, tuuheiden ripsien rinnastamat. Väriltään iiris on sekoitus punaruskeaa ja okraa, joka erityisesti tulee esiin auringonvalon heijastuessa tarkkailevaan katseeseen. Hiusmalli Nfinilla on rikotun lyhyt ja helppohoitoinen, missä suorat hiukset asettuvat lähes itsestään muottiinsa. Sävyltään ne ovat pellavaisen vaaleat, johon on pudotettu kuin tilkka punapigmenttiä – sama sävy toistuu myös 40 cm pitkissä kaninkorvissa ja pisaranmallisissa kulmakarvoissa.
Rakenteellisesti Nfin on linnunluinen, mutta jänteväpiirteinen viera. Hänellä on pitkät raajat, kapeat sormet ja selvästi erottuvat solisluut, mitkä yhdessä verhoutuvat raskaskankaisen pukeutumisen alle. Nfin piilottaa heiveröisen kehonsa laskostetuilla ja peittävillä vaatteilla, jotta hän minimoisi oman rakenteensa ilmenemisen ja arvioinnin. Kehonmallikuva on I-vartalotyyppiä, jossa olat, vyötärö ja lantio kulkevat samassa linjassa. Selviä rodulleen ominaisia piirteitä ovat pitkät, suorat kaninkorvat ja vaalea töpöhäntä. Arpia nuorukaisella kulkee viistossa yksi vasemmassa polvessa, jonka hän raapaisi lapsuudessa katkenneeseen karahkaan kiipeillessään ja pudotessaan puusta.
Edeltä mainitusti Nfinin vaatevalinnat ovat lähestulkoon suojaavia, mutta kankaaltaan hengittäviä. Hänen yllään yleensä voi nähdä pussihihaisen, vaalean paidan, jonka helma on sullottu vatsanseutua suojaavan kuparihaarniskan palan alle. Kankeasti koristeltu haarniskan pala on ostettua siinä vaiheessa, kun viera alkoi vaihtelevasti työskennellä pedonmetsästäjien syöttinä, sen antaen mahd. päällekarkauksissa suojaa tärkeille sisäelimille. Samaan sarjaan kuuluvat myös pitkävartiset saappaat, jotka suojaavat polven alta vieraa, mukaan lukematta jalkapöytää, joka jää avoimeksi. Jaloissaan hänellä on rypyttyvät, ruskeat housut ja niissä on kiinni vihreitä koristehuiveja. Ainoat korut, jotka Nfinillä ovat, niin sijaitsevat punottuna hiuksiin oik. kasvonpuoliskolla.
Monisyinen kasvuympäristö on tehnyt Nfinistä vahvasti itseään ilmaisevan elekielisesti. Hän mm. puhuessaan selittää myös käsillään ja elehtii korvillaan erilaisia tunneskaaloja, kuten epäileväisenä luimimista ja kiinnostuneena höristelyä. Hänen äänenpainonsa on niin ikään liitännäinen tunneskaaloihin, ollen useimmiten epäselvän nopeatempoinen, jos nuori viera innostuu kunnolliseen kannanottoon.
ERIKOISTAIDOT
Aseet
↳ Kaartuvapäinen kaksiteräseiväs
↳ Puukko
Myönnettävästi Nfin ei ole taistelija, koska hänellä ei ole kunnollista valmiutta toimia aseiden kanssa. Kuitenkin kiertolaiselämä on pakottanut nuorukaista opettelemaan satunnaisten välineiden hyödyntämisen puolustuskannalla, jottei hänen henkiriepunsa olisi mennyt.
Vieranuorukaisen on ostanut aikoinaan kevyen seipään, jonka päissä olevat puolikuuterät kaartuvat vastakkaisiin suuntiin toisiinsa nähden. Se ei ole kovinkaan koristeellinen ja iältään vanha, mutta käypä Nfinin tarkoitusperään. Aseella on hyvä torjua iskuja ja pitää vastustaja loitompana. Se soveltuu myös pistämiseen ja sivaltamiseen.
Taikuus
↳ Sokaisuloitsu
On satunnaisesta tuurista kiinni, onnistuuko Nfiniltä edes rodulleen luontaisesti hyppysiin soveltuva vihreä magia. Täti on opettanut veljenpojalleen sokaisuloitsun, mutta sen teho on lähestulkoon minimissään. Taikomisen tasolla nuorukainen on tasolla 1, ja tuskin tulee kehittymään siitä ilman kokeneempaa mentoria.
Fyysiset edut
↳ Notkeus
↳ Hyvä juoksija
Eläessään viihdyttäjien kanssa, Nfin tykkäsi pienenä matkia heidän tapaansa venytellä ja osoittaa keholleen ominaista taipuisuutta. Sen myötä Nfinista tuli itsestään notkea ja hän omaa hyvän motoriikan. Samoin nuorukainen on nopealiikkeinen, joka nojaa aikalailla hänen tapaansa väistellä ja torjua iskuja, sekä paeta vakavissa uhkatilanteissa.
Kaikki materiaali © Mustepihla 2015, ellei toisin mainita
