Ksu
Mar 25, 2015 17:26:32 GMT 2
Post by Dorokusai on Mar 25, 2015 17:26:32 GMT 2
Nimi: Ksu
[ksuu]
Ikä: 40-vuotias
Laji: Viera
Sukupuoli: Mies (henkisesti pikemminkin androgyyni)
Perhe:
Isä Varjan (89, viera)
Äiti Puya (76, viera)
Isoveli Ru (45, viera)
Pikkusisko Yuu (29, viera)
Isoisä Servan (109, viera)
Setä Färjan (75, viera)
Ammatti: Jousiampuja, maagi, sekatyöläinen.
Ksu’ulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan hän tekee mitä on tarjolla siinä paikassa, missä milloinkin sattuu asustelemaan. Parhaiten vieralta luonnistuvat erilaiset metsästyskeikat, jäljitys sekä rohtojen ja salvojen valmistus; toimiipa mies tarpeen vaatiessa vaikka lähettinäkin. Jonkin verran tuloja saa myös myymällä mm. metsästyssaalita ja samoillessa poimittuja lääkekasveja.
Synnyinseutu ja asuinpaikka: Syntynyt Sumumetsässä, kasvanut Hämykorven Liornissa muiden vierojen parissa. Nyttemmin kiertelee paikasta toiseen, eikä asu missään virallisesti.
Ulkonäkö ja pukeutuminen:
Rodulleen ominaisesti Ksu’un tunnistaa helpoiten jänismäisistä korvistaan, sirosta olemuksesta ja pitkien jalkojensa erikoisesta rakenteesta. Mieheksi tämä nuorukainen on isoveljensä tapaan varsin sieväpiirteinen ja lihaksistoltaan sulavalinjainen; etenkin jaloissa korostuvat hyvin muotoutuneet pohkeet, sekä jousiammunnan myötä kehittynyt ylävartalo. Pituutta löytyy n. 184 cm, ottamatta korvia huomioon. Sormet ovat hoikat mutta vahvat, ja niitä koristaa pitkät, terävät kynnet. Iho on paahtuneen ruskean sävyinen ja pehmeä, eikä siinä ole huomattavia arpia. Hiukset ovat latvoja kohti lainehtivan sorttiset ja suurinpiirtein leukaan asti ylettävät pituudeltaan, mutta eivät koskaan hartioille asti. Väriltään hiukset ovat tuhkanharmaat, kuten myös korvat, joiden kärjissä sekä häntätupsun alla karvat muuttuvat valkoisiksi. Korvien tyvestä kasvavat ”korvatupsut” ovat Ksu’ulla huomattavan pitkät ja pörheät, eikä hän itse pidä niistä (mokomat kasvavat aina uudelleen, vaikka ne leikkaisi pois).
Kasvonpiirteiltään Ksu on yhä varsin poikamainen; poskissa on vielä lapsekasta pyöreyttä ja leukalinja on siro. Nenä on hieman pysty, silmät suurehkot ja huulet täyteläiset. Kulmakarvat ovat vaaleat, ja lämpimän punertavissa silmissä on utuisen tutkiva katse. V:n muotoinen uloke hiusrajassa terävähköön leukaan yhdistettynä tekevät kasvoista hieman sydämen muotoiset. Kaikin puolin viera on perus ”nätti poika”, miellyttävän näköinen nuorukainen, eivätkä vuodet ole vielä pahemmin jättäneet jälkeään häneen.
Vaatetuksessaan Ksu suosii ihonmyötäisiä vaatekappaleita, joissa on helppo liikkua, eivätkä kiinnitä liikaa huomiota. Hänelle on tärkeää, että asu on käytännöllinen, kangas ehjää ja siistiä, muttei viera kuitenkaan ahdistu paljoa, mikäli vaatteet sotkeutuvat samoillessa. Sään ja lämpötilan mukaan Ksu saattaa liikkua ilman paitaa tai vaihtoehtoisesti käyttää lumisessa maastossa paksua viittaa, sekä metsästäessä suojuksia ja kevyttä panssaria. Jaloissaan vieralla on lähes poikkeuksetta korkeakantaiset kengät, jotka tukevat nilkkojen suoraa asentoa.
Luonne ja käyttäytyminen:
Liornissa kasvaessaan Ksu on oppinut kunnioittamaan vanhempiaan ja arvostaa uuden oppimista. Tiedonjanoisena nuorukaisena hän onkin varsin avoin mieleltään, kuunnellen mielellään muiden mielipiteitä ja näkemyksiä. Muutoinkin viera on utelias, eikä ujostele lähestyä kiinnostavan näköisiä ja oloisa henkilöitä toivoen kuulevansa tarinoita ja uusia asioita. Ksu on lapsesta asti ollut myötätuntoinen, mutta herkkyys on jonkin verran karsiutunut vuosien mittaan. Hänen on todella vaikea ummistaa silmiään toisten kärsimyksille ja ongelmille, mutta aikuistuessaan viera on vähitellen hyväksynyt sen, ettei voi kantaa koko maailman murheita harteillaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muita voisi auttaa, vaikkei siitä itse mitään varsinaista hyötyä saisikaan. Ksu on siis omalla tavallaan melko naiivi halutessaan parantaa maailmaa, ja antaa mieluummin jokaiselle uuden mahdollisuuden, kuin tuomitsee. Tarpeetonta väkivaltaa ja raakuutta Ksu ei hyväksy missään tilanteessa, ja pyrkii selvittämään erimielisyydet puhumalla etsien ratkaisun, jonka lopputulos olisi kaikkia miellyttävä. Mikäli pakeneminen on vaihtoehto, sitä voidaan harkita tilanteen mukaan.
Käytökseltään nuorukainen on useimmiten kohtelias ja ystävällinen, oli kyseessä sitten vieras tai läheisempi henkilö. Hänet on kasvatettu olemaan hillitty ja kunnioittava, mikä osaltaan antaa rauhallisen ja tyynen ensivaikutelman. Tämän vuoksi viera ei hermostu tai suutu palavasti mahdollisten riitojen aikana, vaikka olisikin jonkun kanssa täysin eri mieltä jostain. Pinnan alla Ksu saattaa kuitenkin loukkaantua tai tulla surulliseksi (asiasta ja sen vakavuudesta riippuen), mutta yrittää viimeiseen asti olla näyttämättä sitä muille. Lopulta tunteet yleensä purkautuvatkin läheisten seurassa itkuna tai kiivaana saarnana. Kovin helposti nuorukainen ei suutu, ei ainakaan turhaan, mutta saattaa näyttää hieman piilossa uinuvan rohkeutensa ja taistelutahtonsa, mikäli hänen oikeudentajunsa sitä vaatii. Sen sijaan ihastuessaan Ksu ei ole mikään rohkeuden perikuva, vaan pitäytyy useimmiten omissa haavemaailmoissaan, huokaillen kaihoisasti ja luoden vienoja katseita mielitiettyynsä. Tähän asti ihastuksenkohteet ovatkin olleet miespuolisia vieroja, johtuen mahdollisesti vähäisistä kontakteista maailmaan Hämykorven ulkopuolella. Naispuolisia henkilöitä kohtaan Ksu on muutoinkin hieman varautuneempi, koska äitinsä lisäksi hän ei ole vielä pahemmin luonut pysyvämpiä suhteita näiden kanssa. Miesten keskuudessa kasvaminen on tuntunut hänelle luontevalta, ja naiset ovat Ksu’ulle vielä aikuisenakin aika tuntematon ja vieras aihealue.
Hämykorpi on tuntunut Ksu’ulle aina kodilta, ja hän kunnioittaa muiden vierojen tapaan luontoa ja sen voimaa suuresti. Metsä ja puut ovat hänelle kuin toinen äiti, jonka läheisyys tuo lohtua ja turvaa, ja jonka luo on aina ilo palata. Toisaalta seikkailut ja omat tutkimusmatkat ovat kuuluneet Ksu’un elämään lapsuuden leikeistä asti, eli uteliaisuus vetää häntä välillä ties millaisiin tilanteisiin. Omiin haaveisiinsa ja ajatuksiinsa uppoutuneena tuo saattaakin unohtua puuhastelemaan omiaan tai haahuilemaan outoihin paikkoihin, aiheuttaen läheisilleen tahattomasti huolta ja harmaita hiuksia. Lukeminen on myös vieran mieleen, tarjoten uutta tietoa ja reittejä taas toisenlaisiin seikkailuihin.
Menneisyys:
Kuten useimmat vierat, Ksu syntyi Sumumetsässä, viettäen siellä elämänsä ensimmäiset hetket. Äitinsä Puyan hoivista poikanen muutti Hämykorven heimoon muiden miesten keskuuteen, ja seurasi isoveljensä askelissa soturin koulutukseen. Ksu olikin pienestä pitäen tarkkasilmäinen ja kasvaessaan vakuuttava jousiampuja, mutta miekka ei sen sijaan oikein pysynyt tuon kädessä. Soturin uraa hankaloitti myös nuoren vieran herkkyys, kun tuo ei tahtonut suotta satuttaa ketään taistelussa. Ksu osoittikin kiinnostusta kasvitietouteen ja alkoi perehtyä taistelun sijaan salvojen ja rohtojen tekoon, hyödyntäen vierojen perimätietoa ja Hämykorven antimia.
Vaikka Ksu’ulla oli jonkin verran ystäviä ja rakas isoveljensä Ru, toivoi tuo silti vielä saavansa uusia tuttavuuksia ja näkevänsä maailmaa, mikä soti vastaan vierojen periaatteita. Etenkin miespuolisten vierojen keskuudessa metsästä poistumista ja sinne eksyviä vieraita ei katsottu hyvällä, mutta Ksu ei ollut samaa mieltä. Hän haaveili ympäriinsä matkustelusta ja maailman tutkimisesta, kaivaten Hämykorven metsien ulkopuolelle. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt sääntöjen rikkomiseen, vaan nuorukainen tyytyi osaansa, ajatellen viettävänsä elämänsä kuten vierojen odotettiinkin; osana kotimetsäänsä. Vuosien ajan hän olikin onnellinen, kuljeksien ympäri Hämykorpea ja uskalsi lähteä välillä kauemmaskin kotikaupungista kun veljensä Ru oli matkaseurana ja turvana. Metsän ulkopuolelle Ksu ei kuitenkaan lähtenyt, välttäen houkutuksen suuremmista seikkailuista.
Aikuistuessaan viera huomasi kuitenkin ajatusmaailmansa poikkeavan yhä enemmän heimonsa periaatteista, ja koki tämän yhä vaikeammaksi päivittäisessä elämässään. Veljesten isä Varjan oli kunnioitettu soturi heimon keskuudessa, odottaen samanlaista jatkumoa myös omien jälkeläistensä kohdalla. Ksu rakasti perhettään suuresti, muttei kyennyt tuottamaan isälleen sellaista ylpeyttä, kuin tuo olisi ansainnut. Nuorukaisella ei ollut soturin taitoja ja luonnetta, muttei myöskään halua etsiä itselleen kumppania, jonka kanssa lähteä laittamaan seuraavaa sukupolvea alulle. Niin noloa kuin se olikin myöntää, Ksu lähinnä koki ahdistuvansa joka kerta, kun häntä ja Ru’uta yritettiin kehottaa tutustumaan etelän vieraheimon naisiin; se ei vain tuntunut oikealta. Viimeinen pisara oli kuitenkin se, mitä tapahtui eräänä päivänä, jolloin Ksu päätti lähteä Liornista lopullisesti.
Liorn on tunnettu kaupunkina, jonne vierailla lajeilla ei ole mitään asiaa, ja tämän Ksu sai oppia kantapään kautta. Useita kaupungin läheisyyteen eksyneitä lähestyttiin usein vihamielisesti, mutta törmätessään Hämykorvessa haahuilevaan nuoreen ihmiseen, Ksu halusi auttaa tuon takaisin oikealle reitille. Kyseinen ihminen oli vain nuori poika ohikulkumatkalla, ja kokemattomuuttaan yritti oikaista metsän kautta, lopulta eksyen suurten puiden keskellä. Ystävällinen muukalainen oli erittäin kiitollinen saadessaan apua, mutta Ksu ei ennättänyt opastaa poikaa pois metsästä, kun tunsi jonkun seuraavan puiden oksilta heidän liikkeitään. Silmänräpäyksessä pari nuolta halkoi ilmaa, singahtaen kohteeseensa äänettömästi ja lävistäen ihmispojan kallon sekä niskan. Hetken koristuaan, ruumis kaatui elottomana maahan, eikä Ksu osannut kuin tuijottaa järkytyksen vallassa pojan muljahtaneita silmiä, joista elon kipinä sammui. Takaisin Liorniin palatessaan Ksu yritti saada pojan tappaneet vierasoturit vastuuseen teostaan, mutta hän tuntui olevan ainoa, joka ei pitänyt tilannetta normaalina. Muut ajattelivat kotimetsän puolustamisen olevan niin tärkeä asia, että se oikeutti jopa tappamaan. Ksu ei voinut käsittää niin kylmää ja tunteetonta suhtautumista ihmishenkeä kohtaan, eikä halunnut enää olla osa sellaista yhteisöä, jossa tapettiin tuntemattomia sellaisin perustein. Järkytyksen ja surun vallassa tuo pakkasi mukaansa vähäistä omaisuuttaan, juoksi pois Liornista, suunnaten etelään ja lopulta ulos Hämykorvesta, eikä ole sen koomin palannut kotikaupunkiinsa.
Myöhemmin isoveljensä Ru etsi Ksu’un käsiinsä, lähdettyään tämän perään. Harhailtuaan yksin pitkin maita ja mantuja, Ksu oli erittäin onnellinen nähdessään rakkaan veljensä, vaikkei toivonutkaan tuon hylkäävän kotiaan hänen vuokseen. Iloisen jälleennäkemisen myötä veljekset päättivätkin jatkaa matkaansa ja maailman tutkimista yhdessä.
Aseet:
- Jousipyssy (vierojen suunnittelema ja työstämä kaarijousi) sekä viini, jossa nuolia
- Puukko (vierojen suunnittelema ja työstämä, koristeltu kahva sekä n. 30 cm pitkä, kapea terä)
Erityistaidot:
Liornissa kasvaessaan Ksu on oppinut muilta yhteisönsä vieroilta perustaidot luonnossa selviytymiseen ja riistan metsästykseen, sekä sisäistänyt yrttitiedon sekä rohtojen ja salvojen valmistuksen alkeita. Henkilökohtaisen kiinnostuksen ansiosta kasvitietous on myös yksi Ksu’un vahvuuksia vierojen perimätietoon yhdistettynä. Soturin opinnoissa hän keskittyi jousiammuntaan sekä magian opiskeluun, sillä tuon fyysinen voimakkuus ei koskaan ollut sitä luokkaa, että olisi taitanut miekkojen ja raskaampien aseiden heiluttamisen. Tästä syystä Ksu yrittää tehdä vastustajastaan selvää etäältä jousen tai hämäämällä magian avulla, mutta lähitaistelun varalta aseistuksesta löytyy myös kapeateräinen puukko.
Ksu osaa myös lukea, erään Bifrestiläisen papin opetettua häntä kiitoksena henkensä pelastamisesta.
- Lukutaito (osaa lukea sujuvasti yleiskieltä, kiinnostus lisää oppimiskykyä)
- Jousiammunta (taidot erinomaiset, vierojen terävät aistit helpottavat)
- Lähitaistelu (taidot keskinkertaiset, ei pärjää kovin hyvin itseään fyysisesti vahvempia vastaan)
- Rohtojen ja salvojen valmistus (taidot hyvät, kiinnostus lisää oppimiskykyä)
- Magian käyttö (taidot keskinkertaiset, lahjakkuuden taso 1. kohtalainen)
Muuta:
- Ksu'un ääni on poikamaisen kirkas, ääninäyttelijäksi sopisi Shin Cho-I
- Ksu'un veli Ru kuuluu Severille, kiitos hänelle myös ideointiavusta hahmon luonnissa!
Pelaaja: Dorokusai
[ksuu]
Ikä: 40-vuotias
Laji: Viera
Sukupuoli: Mies (henkisesti pikemminkin androgyyni)
Perhe:
Isä Varjan (89, viera)
Äiti Puya (76, viera)
Isoveli Ru (45, viera)
Pikkusisko Yuu (29, viera)
Isoisä Servan (109, viera)
Setä Färjan (75, viera)
Ammatti: Jousiampuja, maagi, sekatyöläinen.
Ksu’ulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan hän tekee mitä on tarjolla siinä paikassa, missä milloinkin sattuu asustelemaan. Parhaiten vieralta luonnistuvat erilaiset metsästyskeikat, jäljitys sekä rohtojen ja salvojen valmistus; toimiipa mies tarpeen vaatiessa vaikka lähettinäkin. Jonkin verran tuloja saa myös myymällä mm. metsästyssaalita ja samoillessa poimittuja lääkekasveja.
Synnyinseutu ja asuinpaikka: Syntynyt Sumumetsässä, kasvanut Hämykorven Liornissa muiden vierojen parissa. Nyttemmin kiertelee paikasta toiseen, eikä asu missään virallisesti.
Ulkonäkö ja pukeutuminen:
Rodulleen ominaisesti Ksu’un tunnistaa helpoiten jänismäisistä korvistaan, sirosta olemuksesta ja pitkien jalkojensa erikoisesta rakenteesta. Mieheksi tämä nuorukainen on isoveljensä tapaan varsin sieväpiirteinen ja lihaksistoltaan sulavalinjainen; etenkin jaloissa korostuvat hyvin muotoutuneet pohkeet, sekä jousiammunnan myötä kehittynyt ylävartalo. Pituutta löytyy n. 184 cm, ottamatta korvia huomioon. Sormet ovat hoikat mutta vahvat, ja niitä koristaa pitkät, terävät kynnet. Iho on paahtuneen ruskean sävyinen ja pehmeä, eikä siinä ole huomattavia arpia. Hiukset ovat latvoja kohti lainehtivan sorttiset ja suurinpiirtein leukaan asti ylettävät pituudeltaan, mutta eivät koskaan hartioille asti. Väriltään hiukset ovat tuhkanharmaat, kuten myös korvat, joiden kärjissä sekä häntätupsun alla karvat muuttuvat valkoisiksi. Korvien tyvestä kasvavat ”korvatupsut” ovat Ksu’ulla huomattavan pitkät ja pörheät, eikä hän itse pidä niistä (mokomat kasvavat aina uudelleen, vaikka ne leikkaisi pois).
Kasvonpiirteiltään Ksu on yhä varsin poikamainen; poskissa on vielä lapsekasta pyöreyttä ja leukalinja on siro. Nenä on hieman pysty, silmät suurehkot ja huulet täyteläiset. Kulmakarvat ovat vaaleat, ja lämpimän punertavissa silmissä on utuisen tutkiva katse. V:n muotoinen uloke hiusrajassa terävähköön leukaan yhdistettynä tekevät kasvoista hieman sydämen muotoiset. Kaikin puolin viera on perus ”nätti poika”, miellyttävän näköinen nuorukainen, eivätkä vuodet ole vielä pahemmin jättäneet jälkeään häneen.
Vaatetuksessaan Ksu suosii ihonmyötäisiä vaatekappaleita, joissa on helppo liikkua, eivätkä kiinnitä liikaa huomiota. Hänelle on tärkeää, että asu on käytännöllinen, kangas ehjää ja siistiä, muttei viera kuitenkaan ahdistu paljoa, mikäli vaatteet sotkeutuvat samoillessa. Sään ja lämpötilan mukaan Ksu saattaa liikkua ilman paitaa tai vaihtoehtoisesti käyttää lumisessa maastossa paksua viittaa, sekä metsästäessä suojuksia ja kevyttä panssaria. Jaloissaan vieralla on lähes poikkeuksetta korkeakantaiset kengät, jotka tukevat nilkkojen suoraa asentoa.
Luonne ja käyttäytyminen:
Liornissa kasvaessaan Ksu on oppinut kunnioittamaan vanhempiaan ja arvostaa uuden oppimista. Tiedonjanoisena nuorukaisena hän onkin varsin avoin mieleltään, kuunnellen mielellään muiden mielipiteitä ja näkemyksiä. Muutoinkin viera on utelias, eikä ujostele lähestyä kiinnostavan näköisiä ja oloisa henkilöitä toivoen kuulevansa tarinoita ja uusia asioita. Ksu on lapsesta asti ollut myötätuntoinen, mutta herkkyys on jonkin verran karsiutunut vuosien mittaan. Hänen on todella vaikea ummistaa silmiään toisten kärsimyksille ja ongelmille, mutta aikuistuessaan viera on vähitellen hyväksynyt sen, ettei voi kantaa koko maailman murheita harteillaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muita voisi auttaa, vaikkei siitä itse mitään varsinaista hyötyä saisikaan. Ksu on siis omalla tavallaan melko naiivi halutessaan parantaa maailmaa, ja antaa mieluummin jokaiselle uuden mahdollisuuden, kuin tuomitsee. Tarpeetonta väkivaltaa ja raakuutta Ksu ei hyväksy missään tilanteessa, ja pyrkii selvittämään erimielisyydet puhumalla etsien ratkaisun, jonka lopputulos olisi kaikkia miellyttävä. Mikäli pakeneminen on vaihtoehto, sitä voidaan harkita tilanteen mukaan.
Käytökseltään nuorukainen on useimmiten kohtelias ja ystävällinen, oli kyseessä sitten vieras tai läheisempi henkilö. Hänet on kasvatettu olemaan hillitty ja kunnioittava, mikä osaltaan antaa rauhallisen ja tyynen ensivaikutelman. Tämän vuoksi viera ei hermostu tai suutu palavasti mahdollisten riitojen aikana, vaikka olisikin jonkun kanssa täysin eri mieltä jostain. Pinnan alla Ksu saattaa kuitenkin loukkaantua tai tulla surulliseksi (asiasta ja sen vakavuudesta riippuen), mutta yrittää viimeiseen asti olla näyttämättä sitä muille. Lopulta tunteet yleensä purkautuvatkin läheisten seurassa itkuna tai kiivaana saarnana. Kovin helposti nuorukainen ei suutu, ei ainakaan turhaan, mutta saattaa näyttää hieman piilossa uinuvan rohkeutensa ja taistelutahtonsa, mikäli hänen oikeudentajunsa sitä vaatii. Sen sijaan ihastuessaan Ksu ei ole mikään rohkeuden perikuva, vaan pitäytyy useimmiten omissa haavemaailmoissaan, huokaillen kaihoisasti ja luoden vienoja katseita mielitiettyynsä. Tähän asti ihastuksenkohteet ovatkin olleet miespuolisia vieroja, johtuen mahdollisesti vähäisistä kontakteista maailmaan Hämykorven ulkopuolella. Naispuolisia henkilöitä kohtaan Ksu on muutoinkin hieman varautuneempi, koska äitinsä lisäksi hän ei ole vielä pahemmin luonut pysyvämpiä suhteita näiden kanssa. Miesten keskuudessa kasvaminen on tuntunut hänelle luontevalta, ja naiset ovat Ksu’ulle vielä aikuisenakin aika tuntematon ja vieras aihealue.
Hämykorpi on tuntunut Ksu’ulle aina kodilta, ja hän kunnioittaa muiden vierojen tapaan luontoa ja sen voimaa suuresti. Metsä ja puut ovat hänelle kuin toinen äiti, jonka läheisyys tuo lohtua ja turvaa, ja jonka luo on aina ilo palata. Toisaalta seikkailut ja omat tutkimusmatkat ovat kuuluneet Ksu’un elämään lapsuuden leikeistä asti, eli uteliaisuus vetää häntä välillä ties millaisiin tilanteisiin. Omiin haaveisiinsa ja ajatuksiinsa uppoutuneena tuo saattaakin unohtua puuhastelemaan omiaan tai haahuilemaan outoihin paikkoihin, aiheuttaen läheisilleen tahattomasti huolta ja harmaita hiuksia. Lukeminen on myös vieran mieleen, tarjoten uutta tietoa ja reittejä taas toisenlaisiin seikkailuihin.
Menneisyys:
Kuten useimmat vierat, Ksu syntyi Sumumetsässä, viettäen siellä elämänsä ensimmäiset hetket. Äitinsä Puyan hoivista poikanen muutti Hämykorven heimoon muiden miesten keskuuteen, ja seurasi isoveljensä askelissa soturin koulutukseen. Ksu olikin pienestä pitäen tarkkasilmäinen ja kasvaessaan vakuuttava jousiampuja, mutta miekka ei sen sijaan oikein pysynyt tuon kädessä. Soturin uraa hankaloitti myös nuoren vieran herkkyys, kun tuo ei tahtonut suotta satuttaa ketään taistelussa. Ksu osoittikin kiinnostusta kasvitietouteen ja alkoi perehtyä taistelun sijaan salvojen ja rohtojen tekoon, hyödyntäen vierojen perimätietoa ja Hämykorven antimia.
Vaikka Ksu’ulla oli jonkin verran ystäviä ja rakas isoveljensä Ru, toivoi tuo silti vielä saavansa uusia tuttavuuksia ja näkevänsä maailmaa, mikä soti vastaan vierojen periaatteita. Etenkin miespuolisten vierojen keskuudessa metsästä poistumista ja sinne eksyviä vieraita ei katsottu hyvällä, mutta Ksu ei ollut samaa mieltä. Hän haaveili ympäriinsä matkustelusta ja maailman tutkimisesta, kaivaten Hämykorven metsien ulkopuolelle. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt sääntöjen rikkomiseen, vaan nuorukainen tyytyi osaansa, ajatellen viettävänsä elämänsä kuten vierojen odotettiinkin; osana kotimetsäänsä. Vuosien ajan hän olikin onnellinen, kuljeksien ympäri Hämykorpea ja uskalsi lähteä välillä kauemmaskin kotikaupungista kun veljensä Ru oli matkaseurana ja turvana. Metsän ulkopuolelle Ksu ei kuitenkaan lähtenyt, välttäen houkutuksen suuremmista seikkailuista.
Aikuistuessaan viera huomasi kuitenkin ajatusmaailmansa poikkeavan yhä enemmän heimonsa periaatteista, ja koki tämän yhä vaikeammaksi päivittäisessä elämässään. Veljesten isä Varjan oli kunnioitettu soturi heimon keskuudessa, odottaen samanlaista jatkumoa myös omien jälkeläistensä kohdalla. Ksu rakasti perhettään suuresti, muttei kyennyt tuottamaan isälleen sellaista ylpeyttä, kuin tuo olisi ansainnut. Nuorukaisella ei ollut soturin taitoja ja luonnetta, muttei myöskään halua etsiä itselleen kumppania, jonka kanssa lähteä laittamaan seuraavaa sukupolvea alulle. Niin noloa kuin se olikin myöntää, Ksu lähinnä koki ahdistuvansa joka kerta, kun häntä ja Ru’uta yritettiin kehottaa tutustumaan etelän vieraheimon naisiin; se ei vain tuntunut oikealta. Viimeinen pisara oli kuitenkin se, mitä tapahtui eräänä päivänä, jolloin Ksu päätti lähteä Liornista lopullisesti.
Liorn on tunnettu kaupunkina, jonne vierailla lajeilla ei ole mitään asiaa, ja tämän Ksu sai oppia kantapään kautta. Useita kaupungin läheisyyteen eksyneitä lähestyttiin usein vihamielisesti, mutta törmätessään Hämykorvessa haahuilevaan nuoreen ihmiseen, Ksu halusi auttaa tuon takaisin oikealle reitille. Kyseinen ihminen oli vain nuori poika ohikulkumatkalla, ja kokemattomuuttaan yritti oikaista metsän kautta, lopulta eksyen suurten puiden keskellä. Ystävällinen muukalainen oli erittäin kiitollinen saadessaan apua, mutta Ksu ei ennättänyt opastaa poikaa pois metsästä, kun tunsi jonkun seuraavan puiden oksilta heidän liikkeitään. Silmänräpäyksessä pari nuolta halkoi ilmaa, singahtaen kohteeseensa äänettömästi ja lävistäen ihmispojan kallon sekä niskan. Hetken koristuaan, ruumis kaatui elottomana maahan, eikä Ksu osannut kuin tuijottaa järkytyksen vallassa pojan muljahtaneita silmiä, joista elon kipinä sammui. Takaisin Liorniin palatessaan Ksu yritti saada pojan tappaneet vierasoturit vastuuseen teostaan, mutta hän tuntui olevan ainoa, joka ei pitänyt tilannetta normaalina. Muut ajattelivat kotimetsän puolustamisen olevan niin tärkeä asia, että se oikeutti jopa tappamaan. Ksu ei voinut käsittää niin kylmää ja tunteetonta suhtautumista ihmishenkeä kohtaan, eikä halunnut enää olla osa sellaista yhteisöä, jossa tapettiin tuntemattomia sellaisin perustein. Järkytyksen ja surun vallassa tuo pakkasi mukaansa vähäistä omaisuuttaan, juoksi pois Liornista, suunnaten etelään ja lopulta ulos Hämykorvesta, eikä ole sen koomin palannut kotikaupunkiinsa.
Myöhemmin isoveljensä Ru etsi Ksu’un käsiinsä, lähdettyään tämän perään. Harhailtuaan yksin pitkin maita ja mantuja, Ksu oli erittäin onnellinen nähdessään rakkaan veljensä, vaikkei toivonutkaan tuon hylkäävän kotiaan hänen vuokseen. Iloisen jälleennäkemisen myötä veljekset päättivätkin jatkaa matkaansa ja maailman tutkimista yhdessä.
Aseet:
- Jousipyssy (vierojen suunnittelema ja työstämä kaarijousi) sekä viini, jossa nuolia
- Puukko (vierojen suunnittelema ja työstämä, koristeltu kahva sekä n. 30 cm pitkä, kapea terä)
Erityistaidot:
Liornissa kasvaessaan Ksu on oppinut muilta yhteisönsä vieroilta perustaidot luonnossa selviytymiseen ja riistan metsästykseen, sekä sisäistänyt yrttitiedon sekä rohtojen ja salvojen valmistuksen alkeita. Henkilökohtaisen kiinnostuksen ansiosta kasvitietous on myös yksi Ksu’un vahvuuksia vierojen perimätietoon yhdistettynä. Soturin opinnoissa hän keskittyi jousiammuntaan sekä magian opiskeluun, sillä tuon fyysinen voimakkuus ei koskaan ollut sitä luokkaa, että olisi taitanut miekkojen ja raskaampien aseiden heiluttamisen. Tästä syystä Ksu yrittää tehdä vastustajastaan selvää etäältä jousen tai hämäämällä magian avulla, mutta lähitaistelun varalta aseistuksesta löytyy myös kapeateräinen puukko.
Ksu osaa myös lukea, erään Bifrestiläisen papin opetettua häntä kiitoksena henkensä pelastamisesta.
- Lukutaito (osaa lukea sujuvasti yleiskieltä, kiinnostus lisää oppimiskykyä)
- Jousiammunta (taidot erinomaiset, vierojen terävät aistit helpottavat)
- Lähitaistelu (taidot keskinkertaiset, ei pärjää kovin hyvin itseään fyysisesti vahvempia vastaan)
- Rohtojen ja salvojen valmistus (taidot hyvät, kiinnostus lisää oppimiskykyä)
- Magian käyttö (taidot keskinkertaiset, lahjakkuuden taso 1. kohtalainen)
- Eheytysloitsu (*) - Loitsu, jolla voi sulkea haavat, korjata murtumia tai tyrehdyttää sisäisen verenvuodon.
- Lääkintäloitsu (**) - Parantaa tulehdukset tai myrkytystilat
- Kilpiloitsu (**) - Muodostaa seinämän käyttäjänsä ympärille. Suojaa magialta.
- Sokaisuloitsu (**) - Aiheuttaa hetkellisen (n. 2-10 sekuntia) näkökyvyn menetyksen.
Muuta:
- Ksu'un ääni on poikamaisen kirkas, ääninäyttelijäksi sopisi Shin Cho-I
- Ksu'un veli Ru kuuluu Severille, kiitos hänelle myös ideointiavusta hahmon luonnissa!
Pelaaja: Dorokusai