Ammatit ja taidot

[darkaeon]

Ammatit ja taidot


Yud-Rasilissa elantonsa voi ansaita monella tapaa, kuten leipurina, kauppiaana, varkaana, räätälinä, kaivosmiehenä, majatalonpitäjänä, maksullisena seuralaisena, maanviljelijänä, chocobonkasvattajana, aseseppänä tai vaikkapa palkkasoturina. Lisäksi on olemassa ammatteja, jotka vaativat hyvin erityisen koulutuksen, ja vahvan synnynnäisen lahjakkuuden.


Soturit
<sub>- Sotilaat
- Pedonveri
- Paladiinit
- Dreyrir</sub>

Maagit
<sub>- Kutsujat
- Parantajat
- Elementaalimaagit
- Aldnar-munkit
- Nekromanaajat</sub>


Huom! Ketjussa esiintyvät kuvat ovat Square Enixin omaisuutta.

[darkaeon]

Soturit



Soturit ovat parhaimmillaan kestäviä ja ammattitaitoisia taistelijoita, ja he liikkuvat niin yksinään kuin ryhmissä. Yud-Rasilissa on muutamia suuria ja maanlaajuisesti tunnettuja soturiyhteisöjä, joilla on omat sääntönsä ja liittymistä edeltävät vaatimuksensa. Yhteisöihin liittyminen ei ole edellytys soturiksi ryhtymiselle! Niiden perimmäinen ajatus on koota samanhenkiset soturit yhteen, ja usein järjestön jäsen nauttii suurempaa kunnioitusta ja luottamusta kuin oman tiensä kulkija.

---

Sotilaat



Sotilaat, eli Yud-Rasilin armeijan ja vartioston erityistarpeisiin koulutetut, erittäin järjestäytyneesti toimivat soturit. He saavat oppinsa pääasiassa Valhalassa ja Swarthfalheimissä. Monet pestautuvat sotilaaksi etenemismahdollisuuksien, turvatun ja kohtuullisen palkan ja (hieman kyseenalaisen) kunnioituksen houkuttelemana.

---

Pedonveri (Hirviönmetsästäjät)



Hirviönmetsästäjien kilta. Nimensä mukaan he metsästävät yksin tai ryhmissä Yud-Rasilin asukkaita riivaavia suurpetoja, mutta myös vaarallisempia villieläimiä. Heidän pääasialliseen toimenkuvaansa ei kuulu saaliseläinten metsästys, vaan pääpaino on vaarallisemmissa lajeissa.

Pedonverta kohtaan on monenlaisia tunteita. Yleisestiottaen, varsinkin isoimmissa ja turvallisimmissa kaupungeissa hirviön metsästäjiä pidetään turhan vauhkoavina. Metsästäjät eivät ole kiinnostuneet sotimaan toisiaan taikka valtiota vastaan, vaan noiden suurempi päämäärä ja vastuu on pitää alati lisääntyvät ja vaarallisemmiksi muuttuvat hirviöt aisoissa.

Nuo ovatkin yleisestiottaen elämänsä metsästykselle omistaneita, tai ainakin hyvin vahvasti sen parissa hääriviä. Elantonsa metsästäjät tienaavat myymällä saaliistaan hyödyksi käytettävät osat, kuten lihan, taljat ja panssarit. Suurimmilta ja älykkäimmiltä hirviöiltä voi usein saada myös harvinaisia hyödykkeitä. Noita vastaan metsästäjät kokoontuvat yleensä yhteen ja järjestävät suurjahdin, johon otetaan usein mukaan myös killan ulkopuolisia henkilöitä.

Metsästäjien päämaja sijaitsee eräässä solassa Jalovuorilla, jossa myös koulutus tapahtuu. Joukkoon voi liittyä lähes kuka tahansa lajista, sukupuolesta, taustoista tai asemasta riippumatta, niin kauan kuin vannot valasi ja suoritat pääsykokeen, joka vakuuttaa että olet täysillä mukana, etkä liittymässä pelkästään hetken mielijohteesta. Koe suoritetaan solaan rakennetulla areenalla, jossa tulee voittaa vastaan asetettu, yleensä hiukan harmittomampi villipeto, kuten susi.
Pääsykokeen suorittanut ohjataan suoraan koulutukseen. Koulutus kestää keskimäärin puolesta vuodesta vuoteen, jonka aikana käydään läpi Yud-Rasilia piinaavia hirviöitä ja noiden elintapoja niin kirjallisesti kuin käytännönkin kautta.

Valmistuneelle Pedonveriläiselle pidetään usein räikyvät juhlat (elinikä odote on yleisestiottaen varsin pieni), joissa nuo saavat erityisen aseen (kuten moukari, miekka tai seiväs), joka tehdään heille täysin räätälöitynä - itse asiassa metalliin sekoitetaan metsästäjän omaa verta, jolloin aseen ja metsästäjän välille muodostuu yliluonnollinen side. Sanotaan, ettei metsästäjän asetta voi varastaa, sillä se muuttuu äärettömän painavaksi sellaisen kädessä, jonka verta ase ei tunnusta. Aseen myös sanotaan aina palaavan omistajansa luo tavalla tai toisella, mikäli se hukataan. Tätä erikoislaatuista asetta kutsutaankin veriaseeksi metsästäjien keskuudessa.

---

Paladiinit



Paladiinien eli temppeliritarien kasti.

Paladiinit käyttävät pitkiä, koristeltuja pistomiekkoja sekä usein kilpiä, ja he usein toimivat yksityisinä henkivartijoina, tai vartioivat trianilaisten temppeleitä. Heillä on usein korkea kunniantunto ja moraali, eivätkä temppeliritarit ikinä käytä voimaansa väärin tai hyökkää ilman että heitä tai heidän suojattiaan uhataan, ja heille opetetaan taistelutaitojen lisäksi armonanto.

Koulutusta paladiineille järjestetään Niefalheimin ritariluostarissa, ja jo pelkkä peruskoulutus kestää n. 5-10 vuotta, hieman lahjoista riippuen. Paladiiniksi ei kuitenkaan pääse kuka tahansa, sillä pyrkijöiltä edellytetään edes jonkinlaista taipumusta valkoiseen magiaan; taistelutaitojen lisäksi paladiinit erikoistuvat suojauksiin ja joissain tapauksissa myös parantamiseen. Perinteestä ollaan pidetty kiinni vielä magiakieltolain jälkeenkin.

---

Dreyrir (Tahritut)



Dreyrir on salamurhaajien pieni ja sulkeutunut yhteisö. Tavallinen kansa tietää heistä lähinnä ikäviä huhuja ja taikauskoisia taruja. Dreyririt ovat ne, joihin otetaan yhteyttä viimeisenä, sillä heidän hintansa on korkea ja yhteydenotto ei ole mutkatonta sekään. Dreyririt ovat oman alansa huippuammattilaisia, ja siitä ylpeitä.

Dreyririt ovat nopealiikkeisiä ja hiljaisia tappokoneita, joiden omaa alaa on saada kohde hengiltä siististi ja nopeasti - he pyrkivät eliminoimaan kohteensa ilman että tuo edes ymmärtää kuolleensa. Siksi he suosivat kevyitä ja vähäeleisesti tappavia aseita, kuten jousia, heittoveitsiä, myrkkyjä ja tikareita. Useimmat Dreyririt suojaavat identiteettinsä "keikoilla", siitäkin huolimatta että heillä harvemmin on ammattinsa ja yhteisönsä ulkopuolista elämää. Monet heistä taitavat lumouksia ja kirouksia - Dreyririt ovat vierojen lisäksi niitä harvoja, joilla on perimätietoa vihreästä magiasta.

Dreyririen tukikohta sijaitsee Yud-Rasilin eteläisessä kärjessä, Ginungapiksi kutsutussa maanalaisessa turvapaikassa. Kukaan yhteisön ulkopuolinen ei tiedä tukikohdan tarkkaa sijaintia. Ginungapia ympäröivä alue on merkattu tuhkavaristen kalloilla. Ne toimivat ensimmäisenä varoituksena, ja jos ei ymmärrä olla kävelemättä kallojen ohi, tai ei huomaa niitä, lähistöllä liikkuu vartijoita, jotka hätistelevät typerät erämatkailijat tiehensä. Ennen Dreyrireillä oli tapana herkästi tappaa tai vangita liian lähelle harhautuneet, mutta nykyään he haluavat hieman kiillottaa mainettaan. Piilopaikan viimeisenä turvana ovat vahvat illuusiot ja lumoukset, jotka viimeistään karkoittavat tunkeilijat tiehensä tai eksyttävät heidät pois alueelta.

Jäseneksi pyrkiminen ei siis onnistu kävelemällä heidän tukikohtaansa ja koputtamalla oveen, vaan piireihin päästään näytöllä, suhteilla ja tuurilla, tuossa tärkeysjärjestyksessä. Jos Dreyririt tarvitsevat sinua, he etsivät sinut. Jäsenyys sidotaan verivalalla, jonka vannomisen jälkeen jäsen ottaa jonkinlaisen uniikin työ- tai peitenimen, jolla sinua kutsutaan myös dreyririen keskuudessa. Jotkut myös tatuoivat itselleen oman symbolinsa.

Dreyririen ja heidän asiakkaittensa välisiä suhteita hoitavat Pääkallokiitäjiksi kutsutut henkilöt. Dreyririt eivät oikeastaan ikinä tiedä "työnantajiensa" henkilöllisyyttä, eikä se ole tarpeen. Pääkallokiitäjien nimitys tulee tatuoinnista, josta heidät saattaa tunnistaa. He ovat Dreyririen yhteisön ulkopuolisia, ja hoitavat vain töiden välityksen.
Ensimmäisessä yhteydenotossa asiakkaan pitää antaa Pääkallokiitäjälle veriraha, eli musteeseen kastettu pronssikolikko. Tämä on lähinnä symbolinen ele siitä, että molemmat osapuolet pitävät kiinni sopimuksista, joita tulevaisuudessa tehdään. Dreyririn palkkio maksetaan aina etukäteen, sillä heidän ammattiylpeytensä on yhtä korkea kuin heidän hintansa. Kun sopimus on tehty, Dreyrir suorittaa tehtävänsä tai maksaa hengellään epäonnistumisesta.

Dreyririt (ja Pääkallokiitäjät) käyttävät oman kiltansa sisäisessä viestinnässä tuhkavariksia, jotka ovat erittäin älykkäitä pieniä, harmaansävyisiä varislintuja, jotka kykenevät lentämään ääneti kuin pöllöt. Ne ovat niin huomaamattomia, että niiden uskotaan kykenevän muuttumaan näkymättömiksi. Niitä näkee aniharvoin luonnossa, mutta Ginungapissa tuhkavariksia lehahtelee ympäriinsä kuin lepakoita.

[darkaeon]

Maagit

Maagit ovat henkilöitä, joilla on vahva taipumus tai lahjakkuus magian käyttöön. Jokaisessa olennossa on magiaa, mutta melko harvalla on kyky oppia hallitsemaan sitä. Lisäksi magian käyttö vaatii loitsujen opettelua ja joskus aivan erityisen koulutuksen. Vihreän magian käyttö ei vaadi yhtä vahvaa maagista lahjakkuutta kuin kutsuminen (porttien luominen) tai magiaparantaminen, mutta itse loitsut ovat vain muutaman harvan tiedossa. Elementaalimagia vaatii aivan erityisen lahjakkuuden ja synnynnäisen tilan, joita ilman sitä on mahdoton oppia.

Huom! magian käyttö Yud-Rasilissa on tällä hetkellä laitonta, mutta yhä edelleen maagit, etenkin parantajat, elementaalimaagit ja kutsujat nauttivat kunnioitusta ja suosiota, etenkin köyhemmän ja vähemmän patrioottisen kansan keskuudessa.

---

Kutsujat



Kutsujat ovat erityisen koulutuksen läpikäyneitä trianilaispappeja, joiden uskotaan olevan yhteydessä tuonpuoleiseen. Kutsujia pidetään suuressa arvossa, sillä he ovat tärkeä osa hautajaisseremonioita. Etenkin väkivaltaisesti tai tapaturmaisesti kuolleen henkilön omaiset pyytävät kutsujaa tekemään erityisen lähetysrituaalin, jotta sielu ei eksyisi ja jäisi vaeltamaan kuolevaisten joukkoon, ja muuttuisi epäkuolleeksi.

Kutsujat pystyvät nimensä mukaisesti kutsumaan ja osin hallitsemaan Aeoneita, eräänlaisia mystisiä ja voimakkaita henkiolentoja ja suojelijoita. Kutsujalla ja Aeonilla on vahva henkinen sidos, mutta suojelijoissa on havaittavissa persoonallisia piirteitä, ja korkeaa älykkyyttä. Vaikka Aeonit eivät todistettavasti kykene puhumaan, ne voivat kommunikoida kutsujansa kanssa telepaattisesti, joko sanoin tai välittäen mielikuvia ja tuntemuksia. Jotkut Aeonit ovat "puheliaampia" kuin toiset, mutta kaikki Suojelijat kieltäytyvät kertomasta kuolevaisten maailman ulkopuolisista asioista, koska sielun pitää aina oppia ja ymmärtää asiat itse. Aeonit ovat aina uniikkeja, ja niiden voima on sidottu kutsujansa omiin kykyihin.

Eräänlaisen lyhyen tanssirituaalin avulla kutsuja luo portiksi kutsutun maagisen kentän, jonka avulla Aeon materialisoituu. Kutsuntarituaali on taitavimmankin papin kohdalla hyvin voimia kuluttavaa ja keskittymistä vaativaa, joten muutamalla sauvanheilautuksella porttia ei synny. Kutsuntarituaalia varten jokaisella kutsujalla on rituaalisauva, joka on edellytys kutsunnan onnistumiselle. Aeon ei tiedettävästi ilmaannu ilman portin luomista, vaikka näin väitetään joskus tapahtuneen - ilmiö on kuitenkin erittäin harvinaislaatuinen.

Koska kutsuja ja Aeon ovat miltei yksi ja sama olento, tekojen ohjailuun ei tarvita sanoja, pelkkä ajatus jonkin asian tekemisestä riittää - harvemmin sitä tarvitsee ajatella kätensä liikuttamista, vaikka sitä tietoisesti ohjaileekin. Jos kutsuja menettää tajuntansa tai kuolee, myös Aeon (tai sen ilmentymä) katoaa - samoin suojelija katoaa, jos sen hahmoa vahingoitetaan vakavasti.

Kutsujat koulutetaan Niefalheimin keskusluostarissa. Kyky olla yhteydessä henkiolentoihin on perinnöllistä, mutta kutsujan ammattiin valmistuminen vaatii myös paljon opiskelua. Heille opetetaan lähetysrituaaliin, hautajaismenoihin ja kutsuntaan liittyvät säännöt, tavat ja rituaalit. Opintojensa lopussa kutsujan on määrä suorittaa eräänlainen loppukoe, joka huipentuu oman Aeonin kutsumiseen.

Kutsujan ammattia, kuten papin ammattia yleensä, pidetään elinikäisesti sitovana, jo pelkästään siksi että siihen valmistuminen on niin vaivalloista. On kuitenkin mahdollista että kutsuja vaihtaa ammattiaan. Yhteys kutsujan ja Aeonin välillä säilyy niin kauan kuin pappeuteen liittyviä meditaatioharjoituksia ja muita rituaaleja ylläpidetään - muutoin (entinen) kutsuja menettää kykynsä olla yhteydessä henkimaailmaan.

---

Parantajat



Parantaminen on alueesta riippumatta erittäin arvostettu taito. Magiaparantaminen eli valkoinen magia vaatii synnynnäisiä taipumuksia, mutta rohdoilla lääkitsemisen taidon oppii tarpeeksi kovalla työllä kuka tahansa. Yud-Rasilin ehdottomasti parasta koulutusta järjestetään Niefalheimin parantajien luostarissa. Useimmat parantajat ovatkin parantajiksi erikoistuneita pappeja, mutta eivät kaikki.

Valkoista magiaa voidaan käyttää kehon eheyttämiseen ja tervehdyttämiseen, mutta sillä on todettu pystyttävän myös vahingoittamaan pahoja henkiä ja epäkuolleita.

---

Elementaalimaagit



Alkuvoimien eli elementtien hallinta (kutsutaan myös mustaksi magiaksi) on perinnöllistä, eikä sitä voi oppia ilman synnynnäistä lahjakkuutta. Elementaalimaagiksi katsotaan henkilö, joka tietoisesti pystyy vaikuttamaan ympäristön luonnonilmiöihin tai lämpötilaan. Elementaalimaagit kykenevät myös usein havaitsemaan ympäristössä olevia elementaaleja, mikä on itseasiassa hyvin yleistä pienillä lapsilla - useimmilla taito kuitenkin rapistuu jo varhaislapsuudessa.

---

Aldnar-munkit



Aldnar-munkit on oma lahkonsa trianilaisuudessa, ja he keskittyvät tietoisuuden kasvuun ja tasapainoon, joka tapahtuu ruumiillisen ja sielullisen työn kautta. Sieluntyö tapahtuu meditaatiolla tai vaikka mantroilla, ja ruumiillinen työ muun muassa joogatyyppisillä läsnäoloharjoituksilla. Kaikkein tunnetumpia munkit ovat kuitenkin Vedir-kamppailulajistaan.

Aldnarit noudattavat Tieksi kutsuttua elämänfilosofiaa, jonka sanotaan saaneen alkunsa Vidr-Saahlin opetuksista. Jos Aldnarien kirjoituksia on uskominen, Vidr-Saahl oli kuolevaisten keskuuteen jälleensyntynyt Aeon.

Munkkien elämäntapa on hyvin askeettinen, he eivät saa ottaa esimerkiksi vastaan rahaa tai oikeastaan mitään, mikä ei ole ruokaa, lääkkeitä tai vaatteita (mutta nekään eivät saa olla liian koristeellisia tai värjättyjä). Vanha ja vähän ilkeä (mutta osuva) sanonta kuuluu, että Aldnar-munkki seisoisi vaikka kuunkierron ajan hedelmäpuun alla, odottaen hedelmän putoamista syliinsä. Lihansyönti ja päihdyttävät aineet on ankarasti kielletty, sillä ne myrkyttävät kehon ja mielen. Selibaatti ei ole mikään pakko, mutta jokunen Aldnar silti valitsee sen.

Aldnarien temppeli sijaitsee korkealla Hohkakallioiden uumenissa, ja munkit ovat melkein kokonaan Maespelheimin asukkaiden tuomien lahjusten varassa. Vaeltavia munkkeja tapaa melkeinpä ympäri maan, vaihtelevista syistä, jos mistään.

Vedir-kamppailulaji

Vedirissä ei käytetä minkäänlaisia aseita tai apuvälineitä, aseena toimii siis pelkästään oma ja vastustajan keho, ja pienimuotoinen magian hyödyntäminen. Vedirissä käytetään hyvin vähän fyysistä voimaa, ja se näyttääkin ulkopuolisen silmiin melkeinpä tanssilta, eikä niinkään mahdollisesti kuolettavia vammoja tuottavalta kamppailulta. Kaikki liikkeet ovat sulavia ja hallittuja, ja niihin sisältyy potkuja, lyöntejä ja kaatoja, mutta myös akrobaattisia liikkeitä, joiden on tarkoitus hämätä vastustajaa tai päästä pois iskujen ulottuvilta.

Kaikkein ominaisin piirre Vedirille on hipaisuksi kutsuttu liike, jolla pyritään vahingoittamaan kehon toimintoja sisältäpäin, eräänlaisina sähköiskuina. Hipaisut kohdistetaan hermoihin, lihaksiin ja elimiin. Vastustaja yritetään tehdä mahdollisimman nopeasti vaarattomaksi - perinteisesti Vediriin ei kuulu tappamiseen tai edes vahingoittamiseen pyrkiminen, vaikka sekin onnistuu Vedir-mestareilta.

Tämän taistelulajin opettelu on hyvin vaativaa ja hienostunutta, joten munkkeja pidetään korkeassa arvossa. Vedir-taistelutyylin harjoittajat ovat toki sotureita, mutta he eivät palvele ketään rahasta, vaan auttavat ahdingossa olevia, ja puolustavat heikompiaan pyyteettömästi.

---

Nekromanaajat



Nekromanaajat tai manaajat olivat lahko, joka huhujen mukaan perustettiin aikanaan trianilaisista opeista hairahtaneiden Kutsujien toimesta. Nykyisin lahko on unohdettu ja lähestulkoon maailmankartalta kadonnut.

Manaajien käyttämää magiaa kutsutaan pimeänvoimiksi tai nekromagiaksi. Erilaisten rituaalien avulla he pystyvät nostattamaan kuolleita ruumiita ja manipuloimaan niitä hetkellisesti, tai kutsumaan vääristyneitä sieluja (eli hirviöitä) tuonpuoleisesta.

Koska nekromanaajia ei enää juuri ole, heitä pidetään melkein pelkkänä satuna, jolla pelotella lapsia. Perinteisesti heitä on vihattu ja pelätty, koska kuolleisiin kajoamista pidetään erittäin epäpyhänä puuhana.