Historia
Jul 8, 2013 14:08:14 GMT 2
Post by darkaeon on Jul 8, 2013 14:08:14 GMT 2
Aikajana
Varhaishistoria
Yud-Rasilin varhaisimmista ajoista kulkee niin monta versiota kuin on kertojaakin, mutta lopulta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Yud-Rasil oli ennen kolme eri valtakuntaa. Saarta hallitsi sovussa kolme sisarta, ja viimein heidän tyttärensä, ja tyttärentyttärensä. Yud-Rasil oli jaettu kolmeen osaan; Etelään, Keskimaahan ja Pohjoiseen.
Jokainen maa oli ylpeä omasta kulttuuristaan, ja jokaisella oli oma erityinen perintötaitonsa, jossa maa menestyi. Etelässä kukoistivat kädentaidot, Keskimaassa tiede ja Pohjoisessa hengellisyys. Näin jatkui pitkään, kenties tuhansien vuosien ajan, ilman merkittäviä katastrofeja tai muutoksia.
Kristallisota oli kuitenkin hyvin lähellä tehdä turhaksi kaikki se työ mitä oli ajan saatossa tehty Yud-Rasilin hyväksi, ja on maassa tuskin koskaan tullaan saavuttamaan samanlaista kauneutta, rauhaa ja hyvinvointia, kuin entisaikoina. Lisäksi suuri osa vanhoista dokumenteista tuhoutui (tai tuhottiin, sanovat jotkut) sodan aikana, ja näin ollen Yud-Rasilin historiasta on vain niukasti tietoa, vanhojen mammojen tarinoita ja huhupuheita lukuunottamatta.
Nykyhistoria
Kristallisota
Kuten sanottu, Kristallisota lienee koko Yud-Rasilin historian hirvittävin ja verisin ajanjakso. Sota kesti 111 vuotta, vain muutaman lyhyen aselevon tauottamana. Kristallisota sai nimensä mukaisesti alkunsa siitä, kun saaren keskeltä, syvältä maan sisästä, löydettiin jättimäinen kidemuodostelma, jonka sanottiin olevan yhtä sokaiseva ja kiehtova kuin itse aurinko, ja epäilemättä voimakkaasti maaginen. Ei mennyt aikaakaan, kun jokainen silloinen kuningatar julisti Kristallin omakseen. Syttyi sota, joka oli repiä koko maan juuriltaan ja kappaleiksi.
Sodan jälkeen: Yud-Rasilin yhdistäminen ja Feenikskuningatar
111-vuotisen sodan voitti lopulta Keskimaan silloinen kuningatar Freia. Hän ei kauaa aikaillut riistäessään vallan kahdelta toiselta kuningattarilta, ja yhdisti Etelän, Keskimaan ja Pohjoisen Suur-Yud-Rasiliksi, ja oli niin ikään ensimmäinen suurhallitsija.
Freia oli tunnettu turhamaisuudestaan, leiskuvasta vihastaan ja kostonhimostaan, mutta myös veitsenterävästä älykkyydestään ja määrätietoisuudestaan. Hänen hallintonsa aikana maa alkoi taas vaurastua. Vaikka kaikki eivät Freiaa rakastaneetkaan, häntä kuitenkin kunnioitettiin kautta maan, sillä hänen onnistui vain kymmenessä vuodessa nostaa Yud-Rasil keskeltä hävitystä ja kuolemaa. Tästä hän sai arvonimensä Feenikskuningatar.
Asacardan Nousu
Suur-Yud-Rasilin pääkaupunki rakennettiin kristallin ympärille muodostuneiden linnakkeiden päälle, ja uudelleennimettiin Asacardaksi, Jumalten asuinsijaksi. Noin 50 vuotta Yud-Rasilin yhdistämisen jälkeen tapahtui Asacardan Nousu; eräänä yönä koko mahtava kaupunki kohosi pilvien sekaan, ja tapahtunutta pidettiin (ja pidetään yhä) jumalan ihmeenä ja suosionosoituksena. Asacardan Nousun jälkeen pääkaupungin kehitys kiihtyi entisestään, ja lopulta koko kaupunki oli miltei yhtä suurta valkoisena hohtavaa palatsia, jonka reunoilla kierteli sulavalinjaisia ilma-aluksia, jotka kuljettivat kaupungin asukkaita paikasta toiseen; ruokatarvikkeita ja muita raaka-aineita kuljettavia kauppa-aluksia lukuunottamatta liikenne maanpinnan ja Asacardan välillä oli jo silloin vähäistä, ja muun maan tyytymättömyyden kasvaessa pääkaupungin yhteydet ulkopuolelle (tai alapuolelle) rajautui vain välttämättömään.
Rauhanajan loppu
Vuosikymmenten kuluessa tilanne Yud-Rasilissa Asacardan alapuolella paheni. Vaikka perinteisesti vauraat kaupungit saivat osansa Asacardan loistosta, köyhien ja rikkaiden välinen elintasokuilu syveni jatkuvasti. Kaupunkien köyhien alueilla sekä pienissä kylissä jokainen päivä oli yhtä elinkamppailua, mutta niukkuuttakin painavampi syy tyytymättömyyteen oli turvattomuus. Syrjäseuduilla liikkui petoja, jotka olivat suurempia ja verenhimoisempia kuin koskaan ennen, ja yhä useampi alkoi hakea turvaa suurien kaupunkien muureista. Kylät jätettiin rapistumaan, samalla kun kaupunkeihin tulvi asukkaita enemmän kuin heille oli tilaa. Tyytymättömyys huipentui lyhytikäisiin kapinoihin, joilla oli vähän tai ei mitään vaikutusta. Kaikkein epätoivoisimmat lähtivät etsimään parempaa elämää meren takaa, mutta silminnäkijöiden mukaan valtava aalto pyyhkäisi laivan yli ja nielaisi sen, jonka jälkeen harva enää uskaltautui rannikkoa kauemmas merelle.
Varhaishistoria
Yud-Rasilin varhaisimmista ajoista kulkee niin monta versiota kuin on kertojaakin, mutta lopulta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Yud-Rasil oli ennen kolme eri valtakuntaa. Saarta hallitsi sovussa kolme sisarta, ja viimein heidän tyttärensä, ja tyttärentyttärensä. Yud-Rasil oli jaettu kolmeen osaan; Etelään, Keskimaahan ja Pohjoiseen.
Jokainen maa oli ylpeä omasta kulttuuristaan, ja jokaisella oli oma erityinen perintötaitonsa, jossa maa menestyi. Etelässä kukoistivat kädentaidot, Keskimaassa tiede ja Pohjoisessa hengellisyys. Näin jatkui pitkään, kenties tuhansien vuosien ajan, ilman merkittäviä katastrofeja tai muutoksia.
Kristallisota oli kuitenkin hyvin lähellä tehdä turhaksi kaikki se työ mitä oli ajan saatossa tehty Yud-Rasilin hyväksi, ja on maassa tuskin koskaan tullaan saavuttamaan samanlaista kauneutta, rauhaa ja hyvinvointia, kuin entisaikoina. Lisäksi suuri osa vanhoista dokumenteista tuhoutui (tai tuhottiin, sanovat jotkut) sodan aikana, ja näin ollen Yud-Rasilin historiasta on vain niukasti tietoa, vanhojen mammojen tarinoita ja huhupuheita lukuunottamatta.
Nykyhistoria
Kristallisota
Kuten sanottu, Kristallisota lienee koko Yud-Rasilin historian hirvittävin ja verisin ajanjakso. Sota kesti 111 vuotta, vain muutaman lyhyen aselevon tauottamana. Kristallisota sai nimensä mukaisesti alkunsa siitä, kun saaren keskeltä, syvältä maan sisästä, löydettiin jättimäinen kidemuodostelma, jonka sanottiin olevan yhtä sokaiseva ja kiehtova kuin itse aurinko, ja epäilemättä voimakkaasti maaginen. Ei mennyt aikaakaan, kun jokainen silloinen kuningatar julisti Kristallin omakseen. Syttyi sota, joka oli repiä koko maan juuriltaan ja kappaleiksi.
Sodan jälkeen: Yud-Rasilin yhdistäminen ja Feenikskuningatar
111-vuotisen sodan voitti lopulta Keskimaan silloinen kuningatar Freia. Hän ei kauaa aikaillut riistäessään vallan kahdelta toiselta kuningattarilta, ja yhdisti Etelän, Keskimaan ja Pohjoisen Suur-Yud-Rasiliksi, ja oli niin ikään ensimmäinen suurhallitsija.
Freia oli tunnettu turhamaisuudestaan, leiskuvasta vihastaan ja kostonhimostaan, mutta myös veitsenterävästä älykkyydestään ja määrätietoisuudestaan. Hänen hallintonsa aikana maa alkoi taas vaurastua. Vaikka kaikki eivät Freiaa rakastaneetkaan, häntä kuitenkin kunnioitettiin kautta maan, sillä hänen onnistui vain kymmenessä vuodessa nostaa Yud-Rasil keskeltä hävitystä ja kuolemaa. Tästä hän sai arvonimensä Feenikskuningatar.
Asacardan Nousu
Suur-Yud-Rasilin pääkaupunki rakennettiin kristallin ympärille muodostuneiden linnakkeiden päälle, ja uudelleennimettiin Asacardaksi, Jumalten asuinsijaksi. Noin 50 vuotta Yud-Rasilin yhdistämisen jälkeen tapahtui Asacardan Nousu; eräänä yönä koko mahtava kaupunki kohosi pilvien sekaan, ja tapahtunutta pidettiin (ja pidetään yhä) jumalan ihmeenä ja suosionosoituksena. Asacardan Nousun jälkeen pääkaupungin kehitys kiihtyi entisestään, ja lopulta koko kaupunki oli miltei yhtä suurta valkoisena hohtavaa palatsia, jonka reunoilla kierteli sulavalinjaisia ilma-aluksia, jotka kuljettivat kaupungin asukkaita paikasta toiseen; ruokatarvikkeita ja muita raaka-aineita kuljettavia kauppa-aluksia lukuunottamatta liikenne maanpinnan ja Asacardan välillä oli jo silloin vähäistä, ja muun maan tyytymättömyyden kasvaessa pääkaupungin yhteydet ulkopuolelle (tai alapuolelle) rajautui vain välttämättömään.
Rauhanajan loppu
Vuosikymmenten kuluessa tilanne Yud-Rasilissa Asacardan alapuolella paheni. Vaikka perinteisesti vauraat kaupungit saivat osansa Asacardan loistosta, köyhien ja rikkaiden välinen elintasokuilu syveni jatkuvasti. Kaupunkien köyhien alueilla sekä pienissä kylissä jokainen päivä oli yhtä elinkamppailua, mutta niukkuuttakin painavampi syy tyytymättömyyteen oli turvattomuus. Syrjäseuduilla liikkui petoja, jotka olivat suurempia ja verenhimoisempia kuin koskaan ennen, ja yhä useampi alkoi hakea turvaa suurien kaupunkien muureista. Kylät jätettiin rapistumaan, samalla kun kaupunkeihin tulvi asukkaita enemmän kuin heille oli tilaa. Tyytymättömyys huipentui lyhytikäisiin kapinoihin, joilla oli vähän tai ei mitään vaikutusta. Kaikkein epätoivoisimmat lähtivät etsimään parempaa elämää meren takaa, mutta silminnäkijöiden mukaan valtava aalto pyyhkäisi laivan yli ja nielaisi sen, jonka jälkeen harva enää uskaltautui rannikkoa kauemmas merelle.