Post by warblinded on May 24, 2014 17:16:17 GMT 2
nimi - Athinya Truthamn
kutsutaan - Athinya tai Nya, kummin itse kokee paremmaksi
ikä - 23
sukupuoli - nainen
laji - ihminen
seksuaalinen suuntautuminen - lesbo
lauluääni - etsinnässä
tunnuskappale(et) - Mitra Kaislaranta - Äkkisyvää
ammatti - soturi, entinen kutsuja. Kiertelee ympäriinsä lahtaamassa hirviöitä, pätkätöissä sotilasystäviensä apuna ja Bifrestissä ollessaan toimii kokkina.
asuinpaikka - Bifrestissä "ottovanhempiensa" luona, mutta on tavattavissa ympäri Yud-Rasilia.
ase(et) - miekat - mutta mitä isommat, sen paremmat. Ehdoton suosikki on kuitenkin maasta rintakehälle asti ylettävä miekka, jonka tummansininen kahva on kuvioitu valkoisin kiemuroin ja jossa lukee myös Nyan nimi.
KUVA
164cm/60kg
Athinya on kohtalaisen keskimittainen, naisellinen ilmestys lävistyksineen ja tilanteista päätellen meikit naamassa ja hiukset kutakuinkin järjestyksessä. Pehmeät kasvonpiirteet vaalealla iholla eivät anna sijaa turhille kulmille, poskipäät ovat näkymättömissä, kulmat nypitty siisteiksi ja silmät vertikaalisessa suunnassa kapeahkot. Nenä on leveähkö pehmein linjoin, ylähuuli kapeahko selkeällä amorinkaarella eikä alahuulen paksuudellakaan voi kehuskella. Pari lävistystä löytyykin, snake bitesit alahuulesta ja horisontaalinen bridge silmien välistä. Ainoa ehostus, jota Athinyan naamassa näkee, on vaaleansinisten silmien rajaaminen pehmeän hiilen tai muiden luonnonmateriaalien voimin. Hiukset ovat tuuheat, herkästi takkuuntuvat, edestä pidemmät kuin takaa, ja väriltään blondit, mutta pehkon puolivälissä väri vaihtuu mustaan. Väri haalistuu helposti, joten ei ole yllättävääkään, että musta vaihtuu yllättävänkin lyhyessä ajassa tummanruskeaan.
Nyalla on kapeahko kaula, kohtalaisesti näkyvät solisluut ja leveämmänpuoleiset hartiat, lihaksikkaat käsivarret ovat selvinneet taisteluiden tiimoilta puhtaana arvista, vain muutamia jo lähes näkymättömissä olevia jälkiä. Pelkkä lihaskimppu nainen ei kuitenkaan ole, saatika tasainen kropaltaan. Rintavarustus löytyy sopivissa määrin, olisi jotain herutettavaakin vaikka vaatetuksen puolesta sitä ei harrastetakaan, vyötärö kapenee ja lantio sitten onkin turhan leveä. Vatsalihakset näkyvät haaleasti, ainakin niin kauan kun ei nauti mitään tukevampaa päivällistä, mutta pehmeää löytyy alavatsasta ja lantiolta. Jaloista löytyy lihasta ja läskiä, pohkeet ovat pelkkää lihasta, reidet sensijaan ovatkin huomattavasti pehmeämmät.
Vaatetuksen kannalta Nya suosii sitä, mikä sattuu missäkin tilanteessa olemaan käytännöllinen. Rennommissa oloissa voi hyvillä mielin suosia löysiä vaatteita, virallisemmissa tilanteissa pukedutaan kyllä mekkoon ja näytetään oikein nätiltä ja tehtävillä tai vaeltaessa täytyy olla panssareita ja haarniskanosia, joilla ei kuitenkaan suojata läheskään koko kroppaa. Kotonaan Athinya omistaakin turhan suuren vaatekaapin täynnä mitä erilaisempia vaatteita mitä tahansa tarkoitusta varten, ties mistä materiaaleista.
Värimaailmaltaan Nya on yhtä avoin kuin muutenkin vaatetuksensa suhteen. Mikään väri ei ole niin ruma, etteikö sitä voisi päälleen laittaa, mutta vaeltaessa maanläheiset värit ovat käytännöllisempiä kuin huomiota herättävät, kirkkaat värit.
Nyalla on kapeahko kaula, kohtalaisesti näkyvät solisluut ja leveämmänpuoleiset hartiat, lihaksikkaat käsivarret ovat selvinneet taisteluiden tiimoilta puhtaana arvista, vain muutamia jo lähes näkymättömissä olevia jälkiä. Pelkkä lihaskimppu nainen ei kuitenkaan ole, saatika tasainen kropaltaan. Rintavarustus löytyy sopivissa määrin, olisi jotain herutettavaakin vaikka vaatetuksen puolesta sitä ei harrastetakaan, vyötärö kapenee ja lantio sitten onkin turhan leveä. Vatsalihakset näkyvät haaleasti, ainakin niin kauan kun ei nauti mitään tukevampaa päivällistä, mutta pehmeää löytyy alavatsasta ja lantiolta. Jaloista löytyy lihasta ja läskiä, pohkeet ovat pelkkää lihasta, reidet sensijaan ovatkin huomattavasti pehmeämmät.
Vaatetuksen kannalta Nya suosii sitä, mikä sattuu missäkin tilanteessa olemaan käytännöllinen. Rennommissa oloissa voi hyvillä mielin suosia löysiä vaatteita, virallisemmissa tilanteissa pukedutaan kyllä mekkoon ja näytetään oikein nätiltä ja tehtävillä tai vaeltaessa täytyy olla panssareita ja haarniskanosia, joilla ei kuitenkaan suojata läheskään koko kroppaa. Kotonaan Athinya omistaakin turhan suuren vaatekaapin täynnä mitä erilaisempia vaatteita mitä tahansa tarkoitusta varten, ties mistä materiaaleista.
Värimaailmaltaan Nya on yhtä avoin kuin muutenkin vaatetuksensa suhteen. Mikään väri ei ole niin ruma, etteikö sitä voisi päälleen laittaa, mutta vaeltaessa maanläheiset värit ovat käytännöllisempiä kuin huomiota herättävät, kirkkaat värit.
Nya ei ole mikään erityisen lämmin tapaus vieraita kohtaan, blondi on varautunut, pitää omasta henkilökohtaisesta tilastaan kiinni kynsin ja hampain eikä mielellään ota kättelyä suurempaa fyysistä kontaktia. Riippuen siitä, onko kyseessä virallinen tilaisuus, vai jääkö sitä juttelemaan jonkun kadulla vastaantulevan kanssa, nainen puhuu joko muodollisesti kirjakielellä ja mahdollisimman sulavasti, kyselee kuulumisia ja leikkii kiinnostunutta, mutta huomattavasti rennompina hetkinä ei vaivaudu noudattamaan puheessaan mitään etikettisääntöjä, vaan antaa ärräpäiden kuulua jos siltä tuntuu, kyselee huomattavasti aidommin kiinnostuneena eikä niinkään välitä käytöstavoista. Nya kyllä tykkää keskustella milloin mistäkin ja antaa ihmisten vapaasti lyöttäytyä seuraansa, kunhan keskustelut eivät mene turhan syvälliselle tasolle. Onhan soturilla kuitenkin menneisyytensä valheet valmiina, mitä on tehnyt ja mitä elämässä on tapahtunut, mutta hän ei tykkää valehtelusta juurikaan, joten toivoo syvästi muiden välttelevän historiasta kysymistä
Nya ei ole kovin avoin edes ystävilleen, hän mieluummin käsittelee murheensa ja menneisyytensä asioita yksikseen, mutta poikkeuksiakin toki on. Esimerkiksi tarpeeksi kännissä, tai jos on liian paha olla, blondi hakeutuu kyllä luottamansa ihmisen läheisyyteen ja avautuu kunnolla, jättäen kuitenkin entisen identiteettinsä osion mainitsematta - eikä sen asian piilottelu ainakaan auta asioiden käsittelyssä. Salaisesti Nya onkin herkkä, ottaa vaihtelevasti asioita itseensä, paitsi leikkisästi sanottuja ilkeitä asioita, ja on itsekriittisyyden huipentuma.
Nya on nopea oppimaan ja omistaa hyvän muistin, vaikkei se ihan valokuvamuistin tasolla olekaan. Montaa kertaa ei samoja asioita tarvitse jauhaa, ja etenkin hirviöihin liittyvät asiat heikoimmista kohdista vahvuuksiin uppoavat helposti mieleen - nainen tarvitseekin niitä tietoja edes selvitäkseen hengissä erämaassa eläimien ja monstereiden liikkuvana välipalana. Magian oppiminen onkin sitten vaikeampaa, hän haluaisi kovasti oppia lisää, mutta ei ole löytänyt, saatika edes kunnolla etsinyt, valkoisen magian taitajaa, joka suostuisi opettamaan puoliblondia lisää.
Nya on opetellut myös ruuanlaittoa ja vaatetuksen suunnittelua, vaikka onkin peukalo keskellä kämmentä, mitä itse ompelemiseen tulee. Kovasti sinisilmäistä yritetään painostaa ottamaan itseään niskasta kiinni ja opettelemaan, mutta mikäpä jääräpäisen naisen mieltä muuttaisi? Ruuanlaitto sensijaan on kivaa puuhaa, ja "kotona" ollessaan se on erittäin usein Athinya, joka häärää kyökin puolella ja loihtii ties mitä maistuvia aterioita, lähestulkoon mistä vaan. Kyseistä taitoa tarvitaan aika paljonkin keskellä korpea, jos tahtoo saada syödäkseen eikä nälkään kuoleminen houkuttele. Kaiken muun lisäksi hän osaa myöskin lukea ja kirjoittaa sujuvasti, eikä ole uimataidottomaksikaan jäänyt.
Pelkoja löytyy, ja niistä kahden välillä on vaikea valita, kumpi on pahempi - nimittäin ahtaat paikat ja chocobot. Ahtaat paikat on seuraus ikävistä tapahtumista, ja aiheuttaa helposti paniikin tai täyden lamaantumisen. Ajan mittaan Nya on pystynyt lievittämään edes vähän ahtaan paikan kammoaan, kiitoksia siedätyshoidolle, mutta sietokyky on edelleen alhainen ja kieltäytyminen voi tulla aivan äkkiseltään. Nainen ei suostu menemään mihinkään ahtaaseen tilaan ilman ihmistä, johon voi luottaa, ja johon uskaltaa koskeakin, sillä puoliblondi haluaa takuulla roikkua seuralaisensa käsivarressa kiinni, hyräillä jotakin miellyttävää kappaletta ja yrittää unohtaa missä on. Valitettavaahan se on, ettei hyvä seuralainenkaan voi aina auttaa pakenemisen tarpeessa.
Chocoboiden kanssa Athinyalla ei koskaan ole käynyt mitään, mutta entinen kutsuja silti pelkää jättikokoisia kanoja. Niiden suuntaan ei katsota, niihin ei kosketa eikä niillä etenkään ratsasteta. Liikkuminen on paljon hitaampaa ilman chocooa, silti nainen mieluummin kävelee toiselle puolelle saarta, kuin edes harkitsee nousevansa chocobon selkään. Myös ihmisiin kuuluvat miehet, muissa humanoideissa mitään vikaa ole, kuuluvat jollakin tavalla pelkoihin. Nya on oppinut sietämään läsnäoloa, mutta fyysinen kontakti ei millään tavalla toimi, ennen kuin tutustumisvaihe on käyty läpi ja nainen on päättänyt, pystyykö toiseen luottamaan tarpeeksi.
Nya on turhankin omistushaluinen, mitä tulee tärkeisiin ihmisiin, mutta myös esineisiin. Nainen kiintyy miellyttäviksi kokemiinsa ihmisiin helposti, vaikkakaan ei ole kovinkaan paljoa mustasukkainen muistain ihmissuhteista. Onhan hänelläkin muuta sosiaalista elämää, ei maailma pyöri ollenkaan blondin ympärillä, pieni yksinjäämisen epäilys silti pyörii mielessä taukoamatta kun tarpeeksi seurailee ystävän ja Nyalle itselleen vieraamman ihmisen kommunikointia. Naisella on aika heikko itsetunto, hän vertailee herkästi itseään muihin, etsiskellen asioita, joissa olisi huonompi tai parempi kuin joku muu. Hän ei paljoakaan huonosta itsetunnostaan puhu, ja pyrkii olematta edes vihjaamatta mitään siihen suuntaan, vain vahingossa saattaa suusta päästä jotakin itsetunto-ongelmiin viittaavaa.
Esineisiin ohdistuva omistushalu pätee lähinnä vain kaulassa aina roikkuvaan koruun, sekä miekkoihin - mutta erityisesti vanhaan sauvaansa, jota käytti kutsujana ollessaan. Nya selittelee sauvan mukana raahaamista sillä, että ennen suojeltava kutsuja menehtyi äkillisissä olosuhteissa, ja blondi oli luvannut pitävänsä hyvää huolta sauvasta. Hän ei todellisuudessa vain koskaan halunnut luopua sauvastaan, ja halusi olla kykeneväinen kutsumaan Svaeigrin avukseen aina tiukoimmissa tilanteissa, tai joskus muutenvaan, kun Nya pyrkii pitämään yhteytensä henkimaailmaan ja välinsä Aeoniinsa kunnossa. Mikäs olisikaan sen ikävämpää, kuin että tulisi hyvin haastava tilanne johon apua tarvitaan, mutta apu ei pääsisikään saapumaan kutsumisen yrityksestä huolimatta?
Athinyan elämää vaivaa painajaiset ja huono kyky käsitellä pettymyksiä sekä stressiä. Huono nukkuminen on yleistä, ja aina satunnaisesti silmänympärykset näyttävätkin kuin pandalta, kun tummat silmänaluset ja silmäpussit kyllä kielivät valvomisesta. Painajaisten aiheet vaihtelevat, mutta niihin liittyy useimmiten aiemminkin mainitut ahtaat paikat, tavalla tai toisella. Unettomuus lisää stressiä, stressi valvomista, ja itseään toistava kuvio jatkuu siihen asti, kunnes Nya ei enää jaksa edes liikkua elimistön lopettaessa yhteistyön ja silloin onkin jo pakko pystyä nukkumaan. Vaaleahiuksinen yleensä tietoisesti nopeuttaa elimistön uupumista, treenaamalla, juoksennellen pitkin poikin ties millä asioilla, kunhan vain iskisi tarpeeksi kova väsymys ja saisi unta.
Työt eivät juurikaan aiheuta sen suurepaa stressiä. Athinya kouluttautui Valhalassa sotilaaksi, mutta ei ollut kiinnostunut kyseenalaisesta kunniasta, kun pitäisi toimia Asacardasta tulevien komentojen mukaan. Hän ei kaipaa varmaa palkkaa tai suuria titteleitä sotureiden keskuudessa, hän vain kaipasi itselleen uuden ammatin, se siitä, vaikka samaan aikaan Valhalassa olleet tutut kaipailevat blondia avukseen, jos on tärkeitä tehtäviä eivätkä saa muuten riittävästi ihmisiä. Pedonveriin liittymistä ovat ystävätkin vihjailleet, mutta nainen ei omista mitään suurempaa mielenkiintoa sitäkään kohtaan - hän haluaa toimia oman päänsä mukaan, vaikka töitä ei heruisikaan kovin helpolla ja ilman jatkuvaa todistelua kyvyistään.
Vaikka Nyalla onkin paha tapa säätää yhden illan juttuja aina satunnaisesti, hän ei varsinaisesti kaipaa viereensä aina uutta ihmistä tai samaa ihmistä muutamaa kertaa ilman vakavia tarkoituksia. Nainen haluaisi jonkun pysyvämmin vierelleen, jonkun, jonka kanssa voisi viettää illat syöden hyvää ruokaa ja jonka luokse voisi aina palata vaeltelun jälkeen. Nyalla on taipumusta olla jonkinmoinen romantikko, hän tykkää paljonkin lelliä parempaa puoliskoaan pilalle hieronnalla, kynttiläillallisilla ja lahjoilla, sen sellaisella. On vain tärkeää, että toinen osapuoli tuntee olonsa varmaksi tärkeäksi erinäisillä hellyydenosoituksilla, eikä soturi odota edes saavansa samanlaista kohtelua takaisin. Pelkäksi ällösöpöilyksi touhu ei kuitenkaan saa mennä, joskus saa ja pitääkin riidellä, eikä nyt joka tilanteessa sentään tarvitse pehmoilla. Nya on vain raivostuttavan mustasukkainen, ja sen huomaa vähän liiankin helposti, asian peitteleminen menee vain kovin vaikeaksi.
Blondia ei voi vahingossakaan sanoa pettäjäluonteeksi, kun on jo joku, niin muut naiset eivät pätkääkään kiinnosta edes tarpeeksi päissään ja vaikka sellainen vahinko sattuisikin, hän ei todennäköisimmiten pystyisi elämään itsensä kanssa. Omatunto ei ainakaan kestäisi, nainen varmasti pyrkisi salaamaan asiaa, vaikka ei kestäisikään senkin piilottelua mitenkään erityisen kauan. Joskus omatunto vain on liian häijy, eikä tosiaan tee asioita helpoksi.
Nyalle alkoholi kelpaa paremmin kuin hyvin, ja sivistyneesti juominen on ilman hienoja tilaisuuksia liian haastavaa. Tuosta tulee todellinen riidanhaastaja, joka kyllä keksii vikistävää ja huudon aihetta lähestulkoon joka asiasta, mutta samalla hellyydenkipeys iskee ja kavereita on kovin mukavaa halailla. Kaikkia päihdyttäviä aineita voi tietenkin kokeilla, mutta alkoholi on ehdoton suosikki, ja sen käytöllä on taipumusta mennä yli sekä kärsiä seuraavat pari päivää aivan hirvittävästä olosta. Vahinkoja sattuu paremmissakin piireissä, ja silti nainen jaksaa mielellään tuomita rellestävät esiteinit, täysin rappiolla olevat alkoholistit sekä etenkin huumaavien aineiden käyttäjät - ajan mittaan Nya on juomisestaan tehnyt vähän hillitympää, käsitys oikeasta ja väärästä ei tykännyt hyvää, kun saisi muka itse tehdä jotain mitä muut ei.
Nya on luopunut suuremmasta osasta trianilaisuuden uskostaan, mutta uskoo edelleen karman lakeihin. Suurin osa kuitenkin hävisi Nyan viettäessä kunniakasta kutsujan elämäänsä ja silti tapahtui ikävämpiäkin asioita, jotka jättivät turhia pelkoja sarkastisen luonteen koristeeksi. Hän ei kuitenkaan sinänsä välitä, että uskooko joku jo olemassaoleviin uskontoihin vaiko kenties lentävään spagettihirviöön, sehän ei ole naisen asia ja niin kauan, kun mitään pyhää sanomaan ei hänelle itselleen aleta tyrkyttämään.
Nya ei ole kovin avoin edes ystävilleen, hän mieluummin käsittelee murheensa ja menneisyytensä asioita yksikseen, mutta poikkeuksiakin toki on. Esimerkiksi tarpeeksi kännissä, tai jos on liian paha olla, blondi hakeutuu kyllä luottamansa ihmisen läheisyyteen ja avautuu kunnolla, jättäen kuitenkin entisen identiteettinsä osion mainitsematta - eikä sen asian piilottelu ainakaan auta asioiden käsittelyssä. Salaisesti Nya onkin herkkä, ottaa vaihtelevasti asioita itseensä, paitsi leikkisästi sanottuja ilkeitä asioita, ja on itsekriittisyyden huipentuma.
Nya on nopea oppimaan ja omistaa hyvän muistin, vaikkei se ihan valokuvamuistin tasolla olekaan. Montaa kertaa ei samoja asioita tarvitse jauhaa, ja etenkin hirviöihin liittyvät asiat heikoimmista kohdista vahvuuksiin uppoavat helposti mieleen - nainen tarvitseekin niitä tietoja edes selvitäkseen hengissä erämaassa eläimien ja monstereiden liikkuvana välipalana. Magian oppiminen onkin sitten vaikeampaa, hän haluaisi kovasti oppia lisää, mutta ei ole löytänyt, saatika edes kunnolla etsinyt, valkoisen magian taitajaa, joka suostuisi opettamaan puoliblondia lisää.
Nya on opetellut myös ruuanlaittoa ja vaatetuksen suunnittelua, vaikka onkin peukalo keskellä kämmentä, mitä itse ompelemiseen tulee. Kovasti sinisilmäistä yritetään painostaa ottamaan itseään niskasta kiinni ja opettelemaan, mutta mikäpä jääräpäisen naisen mieltä muuttaisi? Ruuanlaitto sensijaan on kivaa puuhaa, ja "kotona" ollessaan se on erittäin usein Athinya, joka häärää kyökin puolella ja loihtii ties mitä maistuvia aterioita, lähestulkoon mistä vaan. Kyseistä taitoa tarvitaan aika paljonkin keskellä korpea, jos tahtoo saada syödäkseen eikä nälkään kuoleminen houkuttele. Kaiken muun lisäksi hän osaa myöskin lukea ja kirjoittaa sujuvasti, eikä ole uimataidottomaksikaan jäänyt.
Pelkoja löytyy, ja niistä kahden välillä on vaikea valita, kumpi on pahempi - nimittäin ahtaat paikat ja chocobot. Ahtaat paikat on seuraus ikävistä tapahtumista, ja aiheuttaa helposti paniikin tai täyden lamaantumisen. Ajan mittaan Nya on pystynyt lievittämään edes vähän ahtaan paikan kammoaan, kiitoksia siedätyshoidolle, mutta sietokyky on edelleen alhainen ja kieltäytyminen voi tulla aivan äkkiseltään. Nainen ei suostu menemään mihinkään ahtaaseen tilaan ilman ihmistä, johon voi luottaa, ja johon uskaltaa koskeakin, sillä puoliblondi haluaa takuulla roikkua seuralaisensa käsivarressa kiinni, hyräillä jotakin miellyttävää kappaletta ja yrittää unohtaa missä on. Valitettavaahan se on, ettei hyvä seuralainenkaan voi aina auttaa pakenemisen tarpeessa.
Chocoboiden kanssa Athinyalla ei koskaan ole käynyt mitään, mutta entinen kutsuja silti pelkää jättikokoisia kanoja. Niiden suuntaan ei katsota, niihin ei kosketa eikä niillä etenkään ratsasteta. Liikkuminen on paljon hitaampaa ilman chocooa, silti nainen mieluummin kävelee toiselle puolelle saarta, kuin edes harkitsee nousevansa chocobon selkään. Myös ihmisiin kuuluvat miehet, muissa humanoideissa mitään vikaa ole, kuuluvat jollakin tavalla pelkoihin. Nya on oppinut sietämään läsnäoloa, mutta fyysinen kontakti ei millään tavalla toimi, ennen kuin tutustumisvaihe on käyty läpi ja nainen on päättänyt, pystyykö toiseen luottamaan tarpeeksi.
Nya on turhankin omistushaluinen, mitä tulee tärkeisiin ihmisiin, mutta myös esineisiin. Nainen kiintyy miellyttäviksi kokemiinsa ihmisiin helposti, vaikkakaan ei ole kovinkaan paljoa mustasukkainen muistain ihmissuhteista. Onhan hänelläkin muuta sosiaalista elämää, ei maailma pyöri ollenkaan blondin ympärillä, pieni yksinjäämisen epäilys silti pyörii mielessä taukoamatta kun tarpeeksi seurailee ystävän ja Nyalle itselleen vieraamman ihmisen kommunikointia. Naisella on aika heikko itsetunto, hän vertailee herkästi itseään muihin, etsiskellen asioita, joissa olisi huonompi tai parempi kuin joku muu. Hän ei paljoakaan huonosta itsetunnostaan puhu, ja pyrkii olematta edes vihjaamatta mitään siihen suuntaan, vain vahingossa saattaa suusta päästä jotakin itsetunto-ongelmiin viittaavaa.
Esineisiin ohdistuva omistushalu pätee lähinnä vain kaulassa aina roikkuvaan koruun, sekä miekkoihin - mutta erityisesti vanhaan sauvaansa, jota käytti kutsujana ollessaan. Nya selittelee sauvan mukana raahaamista sillä, että ennen suojeltava kutsuja menehtyi äkillisissä olosuhteissa, ja blondi oli luvannut pitävänsä hyvää huolta sauvasta. Hän ei todellisuudessa vain koskaan halunnut luopua sauvastaan, ja halusi olla kykeneväinen kutsumaan Svaeigrin avukseen aina tiukoimmissa tilanteissa, tai joskus muutenvaan, kun Nya pyrkii pitämään yhteytensä henkimaailmaan ja välinsä Aeoniinsa kunnossa. Mikäs olisikaan sen ikävämpää, kuin että tulisi hyvin haastava tilanne johon apua tarvitaan, mutta apu ei pääsisikään saapumaan kutsumisen yrityksestä huolimatta?
Athinyan elämää vaivaa painajaiset ja huono kyky käsitellä pettymyksiä sekä stressiä. Huono nukkuminen on yleistä, ja aina satunnaisesti silmänympärykset näyttävätkin kuin pandalta, kun tummat silmänaluset ja silmäpussit kyllä kielivät valvomisesta. Painajaisten aiheet vaihtelevat, mutta niihin liittyy useimmiten aiemminkin mainitut ahtaat paikat, tavalla tai toisella. Unettomuus lisää stressiä, stressi valvomista, ja itseään toistava kuvio jatkuu siihen asti, kunnes Nya ei enää jaksa edes liikkua elimistön lopettaessa yhteistyön ja silloin onkin jo pakko pystyä nukkumaan. Vaaleahiuksinen yleensä tietoisesti nopeuttaa elimistön uupumista, treenaamalla, juoksennellen pitkin poikin ties millä asioilla, kunhan vain iskisi tarpeeksi kova väsymys ja saisi unta.
Työt eivät juurikaan aiheuta sen suurepaa stressiä. Athinya kouluttautui Valhalassa sotilaaksi, mutta ei ollut kiinnostunut kyseenalaisesta kunniasta, kun pitäisi toimia Asacardasta tulevien komentojen mukaan. Hän ei kaipaa varmaa palkkaa tai suuria titteleitä sotureiden keskuudessa, hän vain kaipasi itselleen uuden ammatin, se siitä, vaikka samaan aikaan Valhalassa olleet tutut kaipailevat blondia avukseen, jos on tärkeitä tehtäviä eivätkä saa muuten riittävästi ihmisiä. Pedonveriin liittymistä ovat ystävätkin vihjailleet, mutta nainen ei omista mitään suurempaa mielenkiintoa sitäkään kohtaan - hän haluaa toimia oman päänsä mukaan, vaikka töitä ei heruisikaan kovin helpolla ja ilman jatkuvaa todistelua kyvyistään.
Vaikka Nyalla onkin paha tapa säätää yhden illan juttuja aina satunnaisesti, hän ei varsinaisesti kaipaa viereensä aina uutta ihmistä tai samaa ihmistä muutamaa kertaa ilman vakavia tarkoituksia. Nainen haluaisi jonkun pysyvämmin vierelleen, jonkun, jonka kanssa voisi viettää illat syöden hyvää ruokaa ja jonka luokse voisi aina palata vaeltelun jälkeen. Nyalla on taipumusta olla jonkinmoinen romantikko, hän tykkää paljonkin lelliä parempaa puoliskoaan pilalle hieronnalla, kynttiläillallisilla ja lahjoilla, sen sellaisella. On vain tärkeää, että toinen osapuoli tuntee olonsa varmaksi tärkeäksi erinäisillä hellyydenosoituksilla, eikä soturi odota edes saavansa samanlaista kohtelua takaisin. Pelkäksi ällösöpöilyksi touhu ei kuitenkaan saa mennä, joskus saa ja pitääkin riidellä, eikä nyt joka tilanteessa sentään tarvitse pehmoilla. Nya on vain raivostuttavan mustasukkainen, ja sen huomaa vähän liiankin helposti, asian peitteleminen menee vain kovin vaikeaksi.
Blondia ei voi vahingossakaan sanoa pettäjäluonteeksi, kun on jo joku, niin muut naiset eivät pätkääkään kiinnosta edes tarpeeksi päissään ja vaikka sellainen vahinko sattuisikin, hän ei todennäköisimmiten pystyisi elämään itsensä kanssa. Omatunto ei ainakaan kestäisi, nainen varmasti pyrkisi salaamaan asiaa, vaikka ei kestäisikään senkin piilottelua mitenkään erityisen kauan. Joskus omatunto vain on liian häijy, eikä tosiaan tee asioita helpoksi.
Nyalle alkoholi kelpaa paremmin kuin hyvin, ja sivistyneesti juominen on ilman hienoja tilaisuuksia liian haastavaa. Tuosta tulee todellinen riidanhaastaja, joka kyllä keksii vikistävää ja huudon aihetta lähestulkoon joka asiasta, mutta samalla hellyydenkipeys iskee ja kavereita on kovin mukavaa halailla. Kaikkia päihdyttäviä aineita voi tietenkin kokeilla, mutta alkoholi on ehdoton suosikki, ja sen käytöllä on taipumusta mennä yli sekä kärsiä seuraavat pari päivää aivan hirvittävästä olosta. Vahinkoja sattuu paremmissakin piireissä, ja silti nainen jaksaa mielellään tuomita rellestävät esiteinit, täysin rappiolla olevat alkoholistit sekä etenkin huumaavien aineiden käyttäjät - ajan mittaan Nya on juomisestaan tehnyt vähän hillitympää, käsitys oikeasta ja väärästä ei tykännyt hyvää, kun saisi muka itse tehdä jotain mitä muut ei.
Nya on luopunut suuremmasta osasta trianilaisuuden uskostaan, mutta uskoo edelleen karman lakeihin. Suurin osa kuitenkin hävisi Nyan viettäessä kunniakasta kutsujan elämäänsä ja silti tapahtui ikävämpiäkin asioita, jotka jättivät turhia pelkoja sarkastisen luonteen koristeeksi. Hän ei kuitenkaan sinänsä välitä, että uskooko joku jo olemassaoleviin uskontoihin vaiko kenties lentävään spagettihirviöön, sehän ei ole naisen asia ja niin kauan, kun mitään pyhää sanomaan ei hänelle itselleen aleta tyrkyttämään.
Athinya, tai silloiselta nimeltään Enviene, syntyi Niefalheimissä kevätaikaan kutsuja-isälle ja parantajana työskentelevälle äidille, kahden muun sisaruksen seuraksi. Lapsuus oli turvallinen, vanhemmat pitivät hyvin huolta lapsistaan töiden ohella, kymmenen vuotta vanhempi isosisko oli päättänyt jatkaa parantajan linjalla, kahdeksan vuotta vanhempi veli taas oli jo nuorella iällä löytänyt kutsumuksensa temppeliritarin ammatista - Envienekin tiesi jo nelivuotiaana, että halusi olla isänsä kaltainen ja ryhtyä kutsujaksi.
Kun ikää tuli tarpeeksi, sekä lukemisen ja kirjoittamisen jalo taito oli opittu, vaaleahiuksinen aloitti suorinta tietä opiskelunsa kohti kutsujan jaloa taitoa, eikä se nopealle oppijalle tuottanut kummempia vaikeuksia. Oli vain tärkeää muistaa suurinpiirtein kaikki mitä jauhettiin ja kerrattiin kerta toisensa jälkeen, erinäisistä rituaaleista, Aeoneista, mitä vain koskaan kutsujan koulutukseen ikinä vaadittiinkaan. Envienellä pysyi hyvät välit vanhempiinsa, hän etääntyi sisaruksistaan, mutta etenkin isänsä kanssa vietti paljon aikaa koulutuksen ulkopuolella. Isä olikin erityisen mielissään siitä, miten paljon tytär tuntui häntä arvostavan ja kuinka innostuneena tyttö oli aina, kun isä esitteli Aeoniaan.
Kutsujakoulutus oli valmis 15 vuoden iässä, eikä elämässä varsinaisesti mitään ihmeellistä tapahtunut - Enviene oli vain löytänyt itselleen tyttöystävän Kaileen-nimisestä tytöstä, jonka kanssa blondi oli aina kilpasilla joka asiasta, mutta jonka seura miellytti enemmän kuin tarpeeksi. Ainoa ongelma olikin sitten, että Envienen Aeon, Svaeigr, ei ollut mikään ystävällisin ja helpoin, vaan sen kanssa joutui vääntämään kättä vähän useamminkin kuin kerran.
Tyttöystävän olemassaolo tuli ilmi perheellekin, lähinnä puolivahingossa, kun äiti hyökkäsi huoneeseen täysin väärään aikaan ja edes koputtamatta. Kaileen lähti vaivihkaa karkuun takavasemmalle, mutta varsin tuoreelle kutsujalle jäikin sitten paljon seliteltävää ja huudot otettavaksi vastaan. Ei isä mitään ajatellut, oikeastaan oli arvannutkin koko ajan tyttärensä suuntautumisen, mutta äidille tilanne oli huomattavasti vaikeampi - eikä isä kehdannut pistää kiukkuiselle vaimolleen vastaan. Myös isoveli suhtautui paljon isosiskoa suopeammin uutiseen, eikä naisenalulla ollut mitään kiinostusta jäädä kuuntelemaan turhaa kiukuttelua asiasta, jolle ei voinut mitään. Sekä veli että isä antoivat lyhyet toimintaohjeet, kuinka pärjätä silloin, kun lähtisi vaeltamaan, auttamaan ihmisiä voimillaan ja miten selviytyä elossa, tärkein käsky olikin Aeoniin luottaminen. Kukaan ei tosin arvannut, että muutaman viikon jälkeen Enviene ottikin hatkat, hyvästelemättä edes Kaileenia, joka kuitenkin olisi vain yrittänyt estää.
Enviene oppi tulemaan toimeen Svaeigrin kanssa, vaikka Aeon ei tehnytkään sitä helpoksi. Kun yhteistyötä harjoiteltiin, hän oppi nopeasti, että suojelija testasi kutsujansa oveluutta ja älyä, naisenalku osasikin olla elikkoaan ovelampi ja yksi erittäin nöyryyttävä tappio Svaeigrille, se lopetti pahimmat niskuroinnit ja kaikesta tuli paljon helpompaa. Kutsuja kiertelikin kylissä ja kaupungeissa auttamassa ihmisiä, jotka yleensä tarjosivatkin yösijan ja ruokaa palkkioksi avusta.
Helgardiin meneminen oli viimeinen virhe, muuan mies kaipasi apua kuolleen vaimonsa lähettämiseen tuonpuoleiseen, kutsujan olisi aivan pakko tulla auttamaan sielu matkaan. Enviene oli hyväuskoinen, suostui vapaaehtoisesti lähtemään vieraan matkaan ja raahautumaan kellariin asti, jossa kuolleen vaimon oli määrä olla. Huijaustahan koko homma oli, ja kun blondi sen tajusi, kellari oli jo visusti kiinni eikä valonkajoa juurikaan ollut, viimeisiään vetävä kynttilä vain antoi tilaisuuden katsella ympärilleen. Vanhasta patjasta lattialla tuli lyhyessä ajassa hyvä ystävä, eikä Svaeigrin kutsuminen käynyt muutamaan päivään edes mielessä - vaikka mies olikin ollut idiootti ja jättänyt rituaalisauvan kutsujalle. Ruokaa tuli vähän, samoin kuten vettäkin, ja ne muutamat päivätkin vankeudessa muuttuivat ikuisuudesti pienessä mielessä.
Envienen kuningasajatus suojelijan kutsumisesta tuli kuin tulikin, pienellä viiveellä vain, ja vaikka se olikin rankkaa muutenkin vähillä voimilla elävälle kutsujalle, se oli pakko suorittaa. Svaeigr teki reitin selväksi miehen tullessa taas tarkistamaan Envienen olemassaolon, auttoi pakoon ja ja pois Helgardista suorinta tietä. Hän ei antanut itselleen aikaa edes käsitellä asiaa heti alkuunsa, vaan oli saanut toisenkin idean vankeudessa ollessaan. Envienenä oleminen lakkaisi nyt heti, hyväuskoisuuden ja jatkuvan avuliaisuuden ohella. Athinya Truthamn, tai lyhyemmin pelkkä Nya, kävisi paljon paremmin.
Tehokas muodonmuutos, hiusten puolittainen värjäys ja leikkaaminen, lävistykset kasvoilla sekä viimeisillä varoilla ostettu miekka toivat Athinyalle turvaa ja varmuutta siitä, että kukaan ei tunnistaisi - eihän kukaan voinut Envieneä kaivata enää. Rituaalisauva pidettiin turvassa, kiinni laukun hihnassa, ja Nya sopeutui hyvinkin uuteen identiteettiinsä - onnistuen hävittämään kaiken hyvätapaisesta kutsujatytön käyttäytymisestä. Svaeigr oli silti henkisenä tukena, ilveilemässä kutsujalleen, joka omatoimisesti ja kirjoja lukemalla harjoitteli huomattavasti raskaimpien miekkojen käyttöä, Nya kiitti onneaan siitä, että oli muutenkin nopeammanpuoleinen oppimaan asioita. Hän viihtyi liiankin hyvin yksin, vainoharhaisena, jatkuvasti painajaisista kärsivänä ja olihan se muutama päivä lyhyt aika vangittuna, mutta se oli silti jättänyt pahemmatkin arvet. Vapauden vieminen ja epätietoisuus tulevasta olivat olleet kova paikka, ja puolen vuoden jälkeen naisenalku löysi tiensä Bifrestiin.
Saatuaan turvallisen yöpaikan yrittäjäpariskunnan luota, Nyalla ei ollut aavistustakaan, että tulisi viettämään siellä paljon pidempiäkin aikoja. Blondin herätessä aikaiseen aamulla, hän ehti jopa etenemään rappuset alas ja kaivamaan laukustaan vähän rahaa jättääkseen tiskille maksun yöpaikastaan, Zesky olikin jo alakerrassa estämässä nuoren karkumatkaa yhtään mihinkään. Kuulemma Nyan täytyisi kerätä ensin kunnolla voimansa takaisin, ennen kuin saisi lähteä minnekään - tosin, se lyhyeksi toipumiseksi laskettu aika muuttui nopeasti kuukausiksi, jotka naisenalku vietti pariskunnan luona opetellen uutta, sekä treenaten itselleen parempaa lihaskuntoa. Siitä ehti kulumaan vajaa vuosi, kunnes Edine oli kuullut, että Valhalaan kaivattaisiin uusia sotilaita koulutukseen - ja talon emäntä muisti, että Athinya oli puhunut kaipailevansa jotakin fyysisempää ammattia.
Valhalan koulutuksessa tuli lyhytaikaisia lomia, jotka Nya vietti Bifrestissä Zeskyn ja Edinen luona, hehän olivat toivottaneet blondin milloin tahansa tervetulleeksi, ja muutenkin kaikki vähääkään pidemmät lomapätkät sotilaskoulutuksessa tuli kulutettua töissä. Nya pääsi opettelemaan ruuanlaittoa ja seuraamaan vieressä vaatteiden suunnittelua, toimimaan mallinukkena ja antamaan omia kehitysehdotuksiaan, kerran omisti "nuorekkaamman vaatemaun" kuin Edine.
Athinya selvisi Valhalan kurinalaisesta koulutuksesta kunnialla, edeten kaikissa mahdollisissa opinnoissa ja käytännönaiheissa nopeasti - samalla opetettiin käyttämään huomattavasti kevyempiä aseita, kun kukaan muu ei kokenut massiivisia miekkoja kovinkaan kevyinä. Nya ei osannut käsitellä ilman vaivaa sellaisia, etsien kaupungista kuitenkin raskaiden miekkojenkin taitajan, joka suostui ottamaan nuoren naisen itselleen oppilaaksi. Sen varjolla koulutus saatiin suoritettua loppuun, kun opettaja lupasi vannotella, että Nyan tapauksessa massiivisten aseiden käyttö on käytännöllisempää ja sujuu paljon paremmalla taidolla, kuin pikkuisten pistomiekkojen ja muiden vastaavien käyttäminen. Hän pääsi kohtalaisin tuloksin läpi myös kevyempien aseiden hallinnan.
Muut lähtivät etenemismahdollisuuksia bongaamaan kaupunkeihin sotilaina, Nyaa ei kiinnostanut, hän vain palasi 19-vuotiaana suorinta tietä takaisin Bifrestiin, ollen silti apuna, jos koulutuksessa olleet toverin kaipasivat akuuttia apua sotilashommiin. Blondi halusi vain olla uuden perheensä seurassa, silti edelleenkin salassa varmistellen yhteyttään henkimaailmaan, jotta pystyisi kutsumaan Svaeigrin kylään tilanteen vaatiessa niin.
Bifrestissä olemisen lisäksi Nyalla oli paljon aikaa vaellella ympäriinsä, tappaa hirviöitä aina taitojensa mukaan ja saada niistäkin pienet tienestit. 20 vuoden iässä ei tarvinnutkaan enää pyöriä ympäriinsä yksin, sillä vaeltelun ohella seuraan lyöttäytyi mustahiuksinen Inathis, jonka turhankin pirteä olemus aiheutti suuria epäilyksiä Nyan mielessä. Arvon vihreäsilmä oli kovin utelias kaikesta, tungettelevakin vielä, Nya halusi tietää, mitä toisella oli mielessään. Blondi ei kuitenkaan ajanut seuralaista pois, antoi toisen häseltää ihan oman mielensä mukaan, kunhan ymmärsi edes suunnilleen, ettei saanut tietää mitään liian henkilökohtaista. Sen sijaan, Nya itse oppi paljon Inathiksesta, erään haastavamman hirviön kohdalla seuralainen erehtyi käyttämään sokaisuloitsua edes asiaa ymmärtämättä, ja asia oli liiankin selvä - Inathis oli Dreyrir, joka mitä todennäköisimmiten oli lähetetty häntä jahtaamaan, ties mistä syystä. Sen sijaan, että Nya olisi kertonut tietävänsä, tai jättänyt Inathiksen yksin yöhön, sinisilmäinen pysytteli visusti toisen seurassa, edes kohtaloaan murehtimatta. Hän luotti edes jollakin tasolla siihen, että pysyisi hengissä.
Aikaa kului, kaksikko tiesi toisistaan aina vain enemmän ja enemmän, mutta Nyan kannalta pahin paljastus ilmeni kahden Behemotin päättäessä tehdä matkailijoista itselleen päiväruokaa. Inathis otti nopeasti osumaa, blondikin alkoi olemaan liian heikoilla, hänen oli pakko repäistä kutsujan sauva laukkunsa hihnasta, jättää miekka aloilleen ja kutsua Aeon hankkimaan lisäaikaa. Svaeigr ymmärsi kyllä, mistä oli kyse, pitäen hirviöt kiireisenä Nyan parantaessa ystävänsä vammoja ja lopulta raahatessa kevyemmän suojaan. Aeon pystyi harhauttamaan pedot väärille teille, ja blondi joutui kertomaan kaiken. Inathis toikin ilmi sen, ettei ollutkaan ihme, ettei Athinya Truthamnista löytynyt tietoja kuin ainoastaan muutaman vuoden ajalta.
Kaksikko lähentyi entisestään, Inathis sai viimein aikaiseksi kertoa olevansa himoitsemassa Nyan päätä takkansa ylle, ja myös tappaneensa itse vanhempansa. Sen olisi kai pitänyt jollakin tavalla järkyttää, Athinya arvosti sitä, että mustahiuksinen sai edes kerrottua asiansa. Tiet erkanivat väliaikaisesti, kun naiset saivat aikaiseksi raahautua kaupunkiin, ja senkin jälkeen Nya on nähnyt Inathista säännöllisin väliajoin, yleensä mustahiuksisen etsien blondin käsiinsä. Eräällä kerralla blondi saikin kaulaansa uuden korun, jossa roikkui sähkönsininen kristallinsirpale, Inathiksen jättäessä kaulaansa samanlaisen vihreän.
Inathikseen tutustumisesta on kulunut kolme vuotta, Athinya on selvinnyt hyvin Zeskyn keittiössä työskentelemässä, Edinen kanssa vaatteita suunnitellessa ja hienostobileissä ravaten, mutta myös hirviöitä metsästäessä sekä aikaa tappaessa vaeltelun muodossa. Nya on myös alkanut satunnaisesti suorittamaan kutsujille tyypillisiä rituaaleja, hidastaakseen henkimaailmaan olevan yhteyden rappeutumista, siihen asti, että uskaltaisi luottaa pärjäävänsä yksinkin.
Kun ikää tuli tarpeeksi, sekä lukemisen ja kirjoittamisen jalo taito oli opittu, vaaleahiuksinen aloitti suorinta tietä opiskelunsa kohti kutsujan jaloa taitoa, eikä se nopealle oppijalle tuottanut kummempia vaikeuksia. Oli vain tärkeää muistaa suurinpiirtein kaikki mitä jauhettiin ja kerrattiin kerta toisensa jälkeen, erinäisistä rituaaleista, Aeoneista, mitä vain koskaan kutsujan koulutukseen ikinä vaadittiinkaan. Envienellä pysyi hyvät välit vanhempiinsa, hän etääntyi sisaruksistaan, mutta etenkin isänsä kanssa vietti paljon aikaa koulutuksen ulkopuolella. Isä olikin erityisen mielissään siitä, miten paljon tytär tuntui häntä arvostavan ja kuinka innostuneena tyttö oli aina, kun isä esitteli Aeoniaan.
Kutsujakoulutus oli valmis 15 vuoden iässä, eikä elämässä varsinaisesti mitään ihmeellistä tapahtunut - Enviene oli vain löytänyt itselleen tyttöystävän Kaileen-nimisestä tytöstä, jonka kanssa blondi oli aina kilpasilla joka asiasta, mutta jonka seura miellytti enemmän kuin tarpeeksi. Ainoa ongelma olikin sitten, että Envienen Aeon, Svaeigr, ei ollut mikään ystävällisin ja helpoin, vaan sen kanssa joutui vääntämään kättä vähän useamminkin kuin kerran.
Tyttöystävän olemassaolo tuli ilmi perheellekin, lähinnä puolivahingossa, kun äiti hyökkäsi huoneeseen täysin väärään aikaan ja edes koputtamatta. Kaileen lähti vaivihkaa karkuun takavasemmalle, mutta varsin tuoreelle kutsujalle jäikin sitten paljon seliteltävää ja huudot otettavaksi vastaan. Ei isä mitään ajatellut, oikeastaan oli arvannutkin koko ajan tyttärensä suuntautumisen, mutta äidille tilanne oli huomattavasti vaikeampi - eikä isä kehdannut pistää kiukkuiselle vaimolleen vastaan. Myös isoveli suhtautui paljon isosiskoa suopeammin uutiseen, eikä naisenalulla ollut mitään kiinostusta jäädä kuuntelemaan turhaa kiukuttelua asiasta, jolle ei voinut mitään. Sekä veli että isä antoivat lyhyet toimintaohjeet, kuinka pärjätä silloin, kun lähtisi vaeltamaan, auttamaan ihmisiä voimillaan ja miten selviytyä elossa, tärkein käsky olikin Aeoniin luottaminen. Kukaan ei tosin arvannut, että muutaman viikon jälkeen Enviene ottikin hatkat, hyvästelemättä edes Kaileenia, joka kuitenkin olisi vain yrittänyt estää.
Enviene oppi tulemaan toimeen Svaeigrin kanssa, vaikka Aeon ei tehnytkään sitä helpoksi. Kun yhteistyötä harjoiteltiin, hän oppi nopeasti, että suojelija testasi kutsujansa oveluutta ja älyä, naisenalku osasikin olla elikkoaan ovelampi ja yksi erittäin nöyryyttävä tappio Svaeigrille, se lopetti pahimmat niskuroinnit ja kaikesta tuli paljon helpompaa. Kutsuja kiertelikin kylissä ja kaupungeissa auttamassa ihmisiä, jotka yleensä tarjosivatkin yösijan ja ruokaa palkkioksi avusta.
Helgardiin meneminen oli viimeinen virhe, muuan mies kaipasi apua kuolleen vaimonsa lähettämiseen tuonpuoleiseen, kutsujan olisi aivan pakko tulla auttamaan sielu matkaan. Enviene oli hyväuskoinen, suostui vapaaehtoisesti lähtemään vieraan matkaan ja raahautumaan kellariin asti, jossa kuolleen vaimon oli määrä olla. Huijaustahan koko homma oli, ja kun blondi sen tajusi, kellari oli jo visusti kiinni eikä valonkajoa juurikaan ollut, viimeisiään vetävä kynttilä vain antoi tilaisuuden katsella ympärilleen. Vanhasta patjasta lattialla tuli lyhyessä ajassa hyvä ystävä, eikä Svaeigrin kutsuminen käynyt muutamaan päivään edes mielessä - vaikka mies olikin ollut idiootti ja jättänyt rituaalisauvan kutsujalle. Ruokaa tuli vähän, samoin kuten vettäkin, ja ne muutamat päivätkin vankeudessa muuttuivat ikuisuudesti pienessä mielessä.
Envienen kuningasajatus suojelijan kutsumisesta tuli kuin tulikin, pienellä viiveellä vain, ja vaikka se olikin rankkaa muutenkin vähillä voimilla elävälle kutsujalle, se oli pakko suorittaa. Svaeigr teki reitin selväksi miehen tullessa taas tarkistamaan Envienen olemassaolon, auttoi pakoon ja ja pois Helgardista suorinta tietä. Hän ei antanut itselleen aikaa edes käsitellä asiaa heti alkuunsa, vaan oli saanut toisenkin idean vankeudessa ollessaan. Envienenä oleminen lakkaisi nyt heti, hyväuskoisuuden ja jatkuvan avuliaisuuden ohella. Athinya Truthamn, tai lyhyemmin pelkkä Nya, kävisi paljon paremmin.
Tehokas muodonmuutos, hiusten puolittainen värjäys ja leikkaaminen, lävistykset kasvoilla sekä viimeisillä varoilla ostettu miekka toivat Athinyalle turvaa ja varmuutta siitä, että kukaan ei tunnistaisi - eihän kukaan voinut Envieneä kaivata enää. Rituaalisauva pidettiin turvassa, kiinni laukun hihnassa, ja Nya sopeutui hyvinkin uuteen identiteettiinsä - onnistuen hävittämään kaiken hyvätapaisesta kutsujatytön käyttäytymisestä. Svaeigr oli silti henkisenä tukena, ilveilemässä kutsujalleen, joka omatoimisesti ja kirjoja lukemalla harjoitteli huomattavasti raskaimpien miekkojen käyttöä, Nya kiitti onneaan siitä, että oli muutenkin nopeammanpuoleinen oppimaan asioita. Hän viihtyi liiankin hyvin yksin, vainoharhaisena, jatkuvasti painajaisista kärsivänä ja olihan se muutama päivä lyhyt aika vangittuna, mutta se oli silti jättänyt pahemmatkin arvet. Vapauden vieminen ja epätietoisuus tulevasta olivat olleet kova paikka, ja puolen vuoden jälkeen naisenalku löysi tiensä Bifrestiin.
Saatuaan turvallisen yöpaikan yrittäjäpariskunnan luota, Nyalla ei ollut aavistustakaan, että tulisi viettämään siellä paljon pidempiäkin aikoja. Blondin herätessä aikaiseen aamulla, hän ehti jopa etenemään rappuset alas ja kaivamaan laukustaan vähän rahaa jättääkseen tiskille maksun yöpaikastaan, Zesky olikin jo alakerrassa estämässä nuoren karkumatkaa yhtään mihinkään. Kuulemma Nyan täytyisi kerätä ensin kunnolla voimansa takaisin, ennen kuin saisi lähteä minnekään - tosin, se lyhyeksi toipumiseksi laskettu aika muuttui nopeasti kuukausiksi, jotka naisenalku vietti pariskunnan luona opetellen uutta, sekä treenaten itselleen parempaa lihaskuntoa. Siitä ehti kulumaan vajaa vuosi, kunnes Edine oli kuullut, että Valhalaan kaivattaisiin uusia sotilaita koulutukseen - ja talon emäntä muisti, että Athinya oli puhunut kaipailevansa jotakin fyysisempää ammattia.
Valhalan koulutuksessa tuli lyhytaikaisia lomia, jotka Nya vietti Bifrestissä Zeskyn ja Edinen luona, hehän olivat toivottaneet blondin milloin tahansa tervetulleeksi, ja muutenkin kaikki vähääkään pidemmät lomapätkät sotilaskoulutuksessa tuli kulutettua töissä. Nya pääsi opettelemaan ruuanlaittoa ja seuraamaan vieressä vaatteiden suunnittelua, toimimaan mallinukkena ja antamaan omia kehitysehdotuksiaan, kerran omisti "nuorekkaamman vaatemaun" kuin Edine.
Athinya selvisi Valhalan kurinalaisesta koulutuksesta kunnialla, edeten kaikissa mahdollisissa opinnoissa ja käytännönaiheissa nopeasti - samalla opetettiin käyttämään huomattavasti kevyempiä aseita, kun kukaan muu ei kokenut massiivisia miekkoja kovinkaan kevyinä. Nya ei osannut käsitellä ilman vaivaa sellaisia, etsien kaupungista kuitenkin raskaiden miekkojenkin taitajan, joka suostui ottamaan nuoren naisen itselleen oppilaaksi. Sen varjolla koulutus saatiin suoritettua loppuun, kun opettaja lupasi vannotella, että Nyan tapauksessa massiivisten aseiden käyttö on käytännöllisempää ja sujuu paljon paremmalla taidolla, kuin pikkuisten pistomiekkojen ja muiden vastaavien käyttäminen. Hän pääsi kohtalaisin tuloksin läpi myös kevyempien aseiden hallinnan.
Muut lähtivät etenemismahdollisuuksia bongaamaan kaupunkeihin sotilaina, Nyaa ei kiinnostanut, hän vain palasi 19-vuotiaana suorinta tietä takaisin Bifrestiin, ollen silti apuna, jos koulutuksessa olleet toverin kaipasivat akuuttia apua sotilashommiin. Blondi halusi vain olla uuden perheensä seurassa, silti edelleenkin salassa varmistellen yhteyttään henkimaailmaan, jotta pystyisi kutsumaan Svaeigrin kylään tilanteen vaatiessa niin.
Bifrestissä olemisen lisäksi Nyalla oli paljon aikaa vaellella ympäriinsä, tappaa hirviöitä aina taitojensa mukaan ja saada niistäkin pienet tienestit. 20 vuoden iässä ei tarvinnutkaan enää pyöriä ympäriinsä yksin, sillä vaeltelun ohella seuraan lyöttäytyi mustahiuksinen Inathis, jonka turhankin pirteä olemus aiheutti suuria epäilyksiä Nyan mielessä. Arvon vihreäsilmä oli kovin utelias kaikesta, tungettelevakin vielä, Nya halusi tietää, mitä toisella oli mielessään. Blondi ei kuitenkaan ajanut seuralaista pois, antoi toisen häseltää ihan oman mielensä mukaan, kunhan ymmärsi edes suunnilleen, ettei saanut tietää mitään liian henkilökohtaista. Sen sijaan, Nya itse oppi paljon Inathiksesta, erään haastavamman hirviön kohdalla seuralainen erehtyi käyttämään sokaisuloitsua edes asiaa ymmärtämättä, ja asia oli liiankin selvä - Inathis oli Dreyrir, joka mitä todennäköisimmiten oli lähetetty häntä jahtaamaan, ties mistä syystä. Sen sijaan, että Nya olisi kertonut tietävänsä, tai jättänyt Inathiksen yksin yöhön, sinisilmäinen pysytteli visusti toisen seurassa, edes kohtaloaan murehtimatta. Hän luotti edes jollakin tasolla siihen, että pysyisi hengissä.
Aikaa kului, kaksikko tiesi toisistaan aina vain enemmän ja enemmän, mutta Nyan kannalta pahin paljastus ilmeni kahden Behemotin päättäessä tehdä matkailijoista itselleen päiväruokaa. Inathis otti nopeasti osumaa, blondikin alkoi olemaan liian heikoilla, hänen oli pakko repäistä kutsujan sauva laukkunsa hihnasta, jättää miekka aloilleen ja kutsua Aeon hankkimaan lisäaikaa. Svaeigr ymmärsi kyllä, mistä oli kyse, pitäen hirviöt kiireisenä Nyan parantaessa ystävänsä vammoja ja lopulta raahatessa kevyemmän suojaan. Aeon pystyi harhauttamaan pedot väärille teille, ja blondi joutui kertomaan kaiken. Inathis toikin ilmi sen, ettei ollutkaan ihme, ettei Athinya Truthamnista löytynyt tietoja kuin ainoastaan muutaman vuoden ajalta.
Kaksikko lähentyi entisestään, Inathis sai viimein aikaiseksi kertoa olevansa himoitsemassa Nyan päätä takkansa ylle, ja myös tappaneensa itse vanhempansa. Sen olisi kai pitänyt jollakin tavalla järkyttää, Athinya arvosti sitä, että mustahiuksinen sai edes kerrottua asiansa. Tiet erkanivat väliaikaisesti, kun naiset saivat aikaiseksi raahautua kaupunkiin, ja senkin jälkeen Nya on nähnyt Inathista säännöllisin väliajoin, yleensä mustahiuksisen etsien blondin käsiinsä. Eräällä kerralla blondi saikin kaulaansa uuden korun, jossa roikkui sähkönsininen kristallinsirpale, Inathiksen jättäessä kaulaansa samanlaisen vihreän.
Inathikseen tutustumisesta on kulunut kolme vuotta, Athinya on selvinnyt hyvin Zeskyn keittiössä työskentelemässä, Edinen kanssa vaatteita suunnitellessa ja hienostobileissä ravaten, mutta myös hirviöitä metsästäessä sekä aikaa tappaessa vaeltelun muodossa. Nya on myös alkanut satunnaisesti suorittamaan kutsujille tyypillisiä rituaaleja, hidastaakseen henkimaailmaan olevan yhteyden rappeutumista, siihen asti, että uskaltaisi luottaa pärjäävänsä yksinkin.
+ Voima, tarkkuus ja kestävyys kuuluvat vahvimpiin ominaisuuksiin, tosin, mitä muutakaan kuin hyväkuntoisuutta voi odottaakaan.
+ Massiivisten miekkojen käsittely ja niiden kanssa taistelu.
- Etenkään aseistettuna ei kovin nopea tai ketterä.
- Kirouksia vastaan heikko puolustus, kestävät heikompienkin magiantaitajien käyttämänä pidempään kuin normaaliolosuhteissa.
Athinya taitaa valkoista magiaa, ja synnynnäinen lahjakkuus on erittäin vahva (3). Valkoista magiaa käytiin läpi koulutuksessa kutsujaksi, ja parantajana toiminut biologinen äiti opetti mielellään tytärtään.
Valkoinen magia
Eheytysloitsu
Lääkintäloitsu
Paikkausloitsu
Parantavassa magiassa keskenjäänyt Kumousloitsun opiskelu.
Varjelusloitsu
Harjoittelun alla Kilpiloitsu.
Athinya ei omista enää biologista perhettä karkumatkansa seurauksena, mutta silti lukee perheekseen Zeskyn sekä Edinen,
jotka lukeutuvat huomattavasti parempituloisempiin, vaikka eivät mitään kummallisia töitä teekään.
jotka lukeutuvat huomattavasti parempituloisempiin, vaikka eivät mitään kummallisia töitä teekään.
Zesky on lähemmäs viisikymppinen, pyöreähkö, silti yllättävänkin hyvin säilynyt mies, jolle ruuanlaitto ja leipominen onkin suuri intohimo. Nyalla ja Zeskyllä on hyvät välit, ja silloin, kun nainen vain sattuu kotona olemaan, hän auttaakin lounaspaikan ja konditorian pyörittämisessä.
Edine on samaa ikäluokkaa kuin aviomiehensäkin, ja pyöreämmässä kunnossa hänkin. Edine tekee työkseen vaatteita, niin juhlavampiakin kuin vain tavallisille tallaajillekin, ja parhaimpia luomuksia onkin viety Asacardaan asti. Kuten Zeskynkin kanssa, Nya tulee hyvin toimeen Edinen kanssa ja auttaa vaatteiden ideoinnissakin.Perheeseen kuuluu myös hopeasusi-narttu, Einn nimeltään, joka yleensä vain on olemassa ja seurailee tapahtumia sivusta.
x menneisyydessä mainittu Inathis on tulossa joskus hahmoksi
x Nya on säilynyt pääasiassa muuttumattomana alkusuunnitteluista asti, silloin, kun FF-peliä suunniteltiin ihan alkuaikoina. Ainoat muutokset ovat Aeon, jonka piti olla Fenrir, Nya sai enemmän habaa ja Inathis sotkeutui menneisyyteen.
Säkäkorkeudeltaan isomman hevosen kokoinen, (170cm), pitkä ruumiinrakenne ja ylitaipuvaisuus ovat Svaeigrin selkeimmät piirteet liekehtivän niskan lisäksi, muistuttaen lähinnä epämuodostunutta käärmeen ja koiran sekoitusta. Pitkä, suippo pää, pitkät kulmahampaat sekä kieli ja alaleulasta lähteneet nahkat, arvet suupielistä jatkuvat sarvien alapuolelle ja saavat Svaeigrin näyttämään aina nauravaiselta, oli tilanne mikä tahansa. Kolme silmää, sininen keskellä otsaa, punakeltainen vasemmalla puolella katkenneen sarven kanssa ja oikealla ehjän sarven seurana tain tyhjä silmäkuoppa.
Kapea, kaareva kaula, edestäpäin katsottuna leveästi asettuneet, kapeat ja luisevat jalat ylitaipuvine nivelineen, luiseva kroppa ja pitkä, käärmeen tavoin taipuva selkäranka, unohtamattakaan leijonamaista häntää.
Valkoiset kuviot silmien yli ja lavassa epämääräinen kiemura.
muuta
Svaeigrin uskotaan olevan suojelijana täysinoppinut sielu, mutta ovelan luonteensa kanssa sielu olisi oppinut kaiken pahalla tavalla. Aeonin kanssa joutuu milloin vääntämään mistäkin, se on oikukas, mutta yhteistyökykyinen ja hyvinkin suojelunhaluinen sitä kohtaan, joka on älyllä onnistunut sen voittamaankin.Svaeigr ei ole kovinkaan hyvä puolustamaan itseään, saatika kutsujaansa, fyysisin keinoin ja vältteleekin mahdollisimman pitkään sen ihmeemmin ottamasta lähikontaktia vastustajaansa. Sensijaan magian käyttö on Aeonin vahvuuksia, ja se onkin kestävä magiaan perustuvia hyökkäyksiä kohtaan, ellei tietysti vesielementin heikkoutta lasketa mukaan.
Notkeuden ja nopeuden ansiosta Svaeigr myös pitää vastapuolen väsyttämistä ja tiukoistakin paikoista itsensä irtirimpuilua hyvänä taktiikkana, ja yleensä viimeistään varmistaa kutsujansa mahdollisimman turvallisen pakomatkan, jos ei pysty uskomaan mahdollisuuksiinsa ja kutsuja ei ole elämänsä voimissa.
Loitsujen lista on lyhyt ja sisäistää ainoastaan sokaisuloitsun, mutta myös tulimagia on hallussa erinomaisesti.