Post by Mikuel on Jul 15, 2014 21:25:03 GMT 2
Minä? Ruumis joka kieltäytyy kuolemasta. Siinä kaikki mitä sinun tarvitsee tietää.
Nimi: Alkuperäinen nimi on Zenoral. Ei kuiteskaan muista siitä kuin "Zen"
Ikä: 28
Laji: Ihminen
Sukupuoli:Mies
Ammatti: Vaeltaja. Aiemmin toimi soturina ja kutsujana.
Synnyinseutu/Asuinpaikka: Syntyi temppelissä joka sijaitsee pohjoisen vuoristoissa. Tarkempi sijainti ei ole tiedossa.
Ulkonäkö: Zen on noin 180 senttimetriä pitkä ruskettuneen ihoon omaava ihmismies. Hän eroaa muusta väestä kuin kipeä peukalo sillä hän ei muistuta "normaalia” ihmistä. Ensinnäkin, vasen puoli hänen ruumiistaan lantiosta ylöspäin on palanut HYVIN pahasti sekä edestä että takaa. Vasen käsi ja olkapää ovat siteiden peitossa ja käsi roikkuu suurimman osan ajasta löysänä. Vasen puoli kasvoista on myös palanut mutta sitä ei ole peitetty. Seuraavana hänestä pistää silmään hänen moitteettoman puhtaan valkoinen tukka ja hänen hopeiset silmät. Vaatetukseltaan hän hyvin yksinkertainen, käyttäen vanhoja ruskeita nahkahousujaan ja hiukan tummempia nahkasaappaita. Ruumiinrakeenteeltaan hän on keskimääräistä lihaksikkaampi muttei kuitenkaan omaa kunnon lihaskimppua.
Luonne: Zen on hiljainen ja hyvinkin yksinäinen persoona. Hän ei puhu paljoakaan ja yleensä jättää muut huomioimatta vaikka nuo tulisivat puhumaan suoraan hänelle. Saattaa hän luoda mulkaisun ennenkuin jatkaa matkaansa jos vain kykenee. Tarpeen vaatiessa hän kyllä pysähtyy kuuntelemaan mutta ei ole mitään takeita että hän vastaisi puhuttelijalleen tai suostuisi yhteistyöhön. Jos hän nyt sattuukin vastaamaan, vastaus on hyvinkin lyhyt. Vaikka edellä mainitut asiat luovat kuvan että hän ei toivo seuraa itselleen, ei hän pysäytä ketään joka päättää seurata häntä ja taistelun uhatessa hän on se joka asettuu ensimmäisenä tulilinjalle.
Jos taivaalla on kirkas kuu, löydät Zenin parhaiten katsomassa sitä ja välillä ”puhumassa” jollekkin. Syytä tähän hän ei kerro vaan hiljenee jos joku tulee lähelle.
Zen ei välitä kuninkaalisista ja muista sellaisista ”turhista arvonimikkeistä” yhtään mitään ja saattaa hyvinkin isolla todennäköisyydellä jättää lait ja muut huomioimatta jos hänen mielestään syy on väärä tai ne ovat tiellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän olisi mikään rikollinen, mutta hän nyt vain sattuu seuraamaan omaa oikeuden tajuaan mieluummin kuin määräyksiä.
Menneisyys: Zenoral syntyi pitkään sukulinjaan täynnä kutsujia. Suvun tarkempi historia on hämärän peitossa mutta tuosta kiertää useita huhuja. Ensimmäisen mukaan kaikki suvun jäsenet ovat olleet erinomaisia sotureita. Toisen mukaan suku jatkuu vain yhden lapsen kautta elikkä vanhemmat saivat tehdä vain yhden lapsen ja tuolle tuli opettaa kaikki mikä tiedettiin. Kolmannen ja neljännen mukaan suvun jäsenet joko olivat sukua aeoneille tai naivat aeoneja. Ainoastaan kaksi ensimmäistä näistä on todistettu oikeaksi ja suvun jatkajana Zenoralille opetetiinkin kaikki taistelemisesta ja kuinka hänen harteilleen jäisi vastuu suvun verilinjasta. Kun Zen täytti kymmenen, tuli hänen vuoronsa saada sauva ja löytää oma aeoninsa. Rukoilua ja meditaatio kesti kaksi kuukautta mutta hänen yhteytensä aeoniin ei vain ottannut muodostuakseen. Hänen isänsä pelkäsi jo pahinta ja meni juttelemaan Zenoralin isoisän, suvun vanhimman kanssa. Kun isoisä sitten tuli temppeliin jossa Zenoral oli rukoilemassa, ei tuo esittänyt toruja vaan kysymyksen.
”Onko jokin hätänä? Mikset ole ottanut sauvaasi vastaan?”
”En halua menettää Yingiä.”
Myöhemmän kuulustelun jälkeen Zenoralin isoisä sai selville että tämä ”Ying” oli kettutyttö jonka vain Zenoral oli nähnyt. Eikä hän ollut silloinkaan nähnyt toista kokonaan. Pitemmän keskustelun jälkeen Zen suostui yhteistyöhön hänen isoisänsä kanssa ja antoi isoisän aeonin nukuttaa hänet että tuo voisi nähdä Yingin. Yingin kehon ruumiinlinjat tulivatkin näkyvillä hyvin hämärästi mutta ennenkuin isoisä ehti avata suunsa, oli hän jo usean eri hallusinaation vallassa. Isoisän aeon tajusi kuitenkin tilanteen ja mursi nuo, luvaten Yingille että ketään ei satutettaisi.
Kuulusteltuaan Yingiä sai isoisä selville että Zen oli ollut Yingin kanssa jo useamman vuoden vaikka Ying olikin vain henkisesti tässä maailmassa. Syy miksi Zen ei ollut avannut yhteyttä aeoniin oli aivan muuta kuin he olivat epäilleet. Zenoral ei ollut kykenemätön siihen, vaan hänellä oli ollut yhteys syntymästään saakka. Ja pakotettu yritys olisi murtanut tuon yhteyden. Niinpä hänen annettiin odottaa.
Kun Zenoral sitten täytti seitsemäntoista, vieläkin ilman virallista kutsujan nimeä, käveli temppeliin nainen valkoisessa puvussa. Jo tuon pitkistä, maahan asti yltävistä, hopeisista hiuksista ja hopeisesta ketun hännästä kävi ilmi että kyseessä ei ollut mikään normaali ihminen. Tuo nainen suuntasi suoraan temppelin keskelle missä Zenoral olikin rukoilemassa taas.
”Sinä se et tosiaankaan tee muuta kuin rukoilet...”
”...Ai päivää taas Ying. Mitä sinä täällä näin aikaisin teet? Et yleensä ole paikalla kuin kuunvalossa.”
”Toin sinulle syntymäpäivälahjan.”
Tuon lyhyen keskustelun jälkeen Ying ojensi Zenille käärön. Kun Zen oli ottanut käärön vastaan, hymyili Ying hiukan ja katosi. Käärössä oli Zenin ”Yarathol”.
Muutama vuosi tuon jälkeen, Zen lähti temppelistä tutkimaan maailmaa. Se olisi hänen viimeinen vaihe koulutuksessa. Hänen olisi määrä käydä tapaamassa muita kutsujia ja ilmoittautua sukunsa perilliseksi mutta se ei ikinä tapahtunut. Eräänä päivänä hän joutui keskelle taistelua yrittäessään pelastaa eräitä ihmisiä varkailta. Taistelun aikana talo syttyi palamaan ja uhkasi romahtaa. Zen yritti karkuun mutta juuri kun hän oli pääsemäisillään pois hajoavan rakennuksen luolta, huomasi että Yingin, jonka hän oli kutsunut avukseen, päälle oli putoamassa palanen tuota rakennusta. Hetkeäkään ajattelematta seurauksia ja huomiomatta Yingin alkuperää, kääntyi hän ympäri ja syöksyi toistapäin, työntäen toisen tippuvan ja palavan puun alta pois. Valitettavasti hän ei itse ehtinyt väistää vaan jäi romahtavan rakennuksen alle, kuullen vain ”ZEN-!” ennenkuin menetti tajuntansa.
Tultuaan tajuihinsa Zen oli siinä kunnossa missä nykyäänkin on, muistamatta mitään muuta kuin nimensä ja että Yarathol oli hänelle tärkeä. Niinpä hän poimi aseensa ja lähti matkaamaan, toivoen löytävänsä muistonsa vielä kerran.
Ase: Erityinen miekka nimeltä Yarathol. Yaratholin pituus kahvan päädystä terän kärkeen asti on noin 150 senttimetriä ja se painaa noin 15 kiloa. Tämä paino tuntuu hyvin paljon isommalta kuin on muiden kuin Zenin kädessä. Miekka on muutenkin erikoinen. Ensinnäkin sen kahta on hopeinen ja ”nuppi” vaikuttaa pieneltä liekiltä jonka sisällä on violetti jalokivi. Terä on myös omituisen paksu, väriltään tummansininen johon on lisätty kultaisia koristeluja. Yaratholin terä onkin oikeasti kotelo ja oikea henkilö kykeneekin vetämään tuon sisällä olevan sauvan esille tahtoessaan. Terää ei voi käyttää ilman että sauva on sisällä.
Erityistaidot: Zen kykenee kutsumaan aeonin nimeltä Ying jos saa aikaa siihen.
Aeonin tiedot:
Nimi: Ying
Ikä ulkonäön perusteella: 19
Ulkonäkö: Ying on 170 senttimetriä pitkä nainen vaalealla iholla. Hänen päällään on pitkä valkoinen kaapu jossa on pitkät hihat ja joka on sidottu hänen lantion kohdalta valkoisella nauhalla. Yingin hiukset ovat kirkkaan hopeiset ja yltävät maahan asti. Kasvot ovat kauniit ja tuon valkoisen silmät sopivat niihin hyvin. Ranteiden ja nilkkojen ympärille on sidottu muutama kulkunen. Ei ihmismäisiä piirteitä ovat Yingin hopeiset ketunkorvat ja häntä. Kulkee avojaloin.
Luonne: Ying on hyvinkin yksinäinen ja surullinen persoona ja tuntuu ainoastaan avautuvan Zenille. Nykyään hän ei tee sitäkään koska on vihainen tuota kohtaan. Ei suostu kertomaan Zenille tuon menneisyydestä eikä siitä että tuo voisi kutsua hänet. Ilmestyykin lähinnä heikkona illuusiona kirkkaiden kuiden aikana.
Erityiskyvyt: Ying kykenee luomaan hyvin vahvoja illuusiota ja hallusinaatioita jos haluaa. Muihin loitsuihin hän ei kykene.
Nimi: Alkuperäinen nimi on Zenoral. Ei kuiteskaan muista siitä kuin "Zen"
Ikä: 28
Laji: Ihminen
Sukupuoli:Mies
Ammatti: Vaeltaja. Aiemmin toimi soturina ja kutsujana.
Synnyinseutu/Asuinpaikka: Syntyi temppelissä joka sijaitsee pohjoisen vuoristoissa. Tarkempi sijainti ei ole tiedossa.
Ulkonäkö: Zen on noin 180 senttimetriä pitkä ruskettuneen ihoon omaava ihmismies. Hän eroaa muusta väestä kuin kipeä peukalo sillä hän ei muistuta "normaalia” ihmistä. Ensinnäkin, vasen puoli hänen ruumiistaan lantiosta ylöspäin on palanut HYVIN pahasti sekä edestä että takaa. Vasen käsi ja olkapää ovat siteiden peitossa ja käsi roikkuu suurimman osan ajasta löysänä. Vasen puoli kasvoista on myös palanut mutta sitä ei ole peitetty. Seuraavana hänestä pistää silmään hänen moitteettoman puhtaan valkoinen tukka ja hänen hopeiset silmät. Vaatetukseltaan hän hyvin yksinkertainen, käyttäen vanhoja ruskeita nahkahousujaan ja hiukan tummempia nahkasaappaita. Ruumiinrakeenteeltaan hän on keskimääräistä lihaksikkaampi muttei kuitenkaan omaa kunnon lihaskimppua.
Luonne: Zen on hiljainen ja hyvinkin yksinäinen persoona. Hän ei puhu paljoakaan ja yleensä jättää muut huomioimatta vaikka nuo tulisivat puhumaan suoraan hänelle. Saattaa hän luoda mulkaisun ennenkuin jatkaa matkaansa jos vain kykenee. Tarpeen vaatiessa hän kyllä pysähtyy kuuntelemaan mutta ei ole mitään takeita että hän vastaisi puhuttelijalleen tai suostuisi yhteistyöhön. Jos hän nyt sattuukin vastaamaan, vastaus on hyvinkin lyhyt. Vaikka edellä mainitut asiat luovat kuvan että hän ei toivo seuraa itselleen, ei hän pysäytä ketään joka päättää seurata häntä ja taistelun uhatessa hän on se joka asettuu ensimmäisenä tulilinjalle.
Jos taivaalla on kirkas kuu, löydät Zenin parhaiten katsomassa sitä ja välillä ”puhumassa” jollekkin. Syytä tähän hän ei kerro vaan hiljenee jos joku tulee lähelle.
Zen ei välitä kuninkaalisista ja muista sellaisista ”turhista arvonimikkeistä” yhtään mitään ja saattaa hyvinkin isolla todennäköisyydellä jättää lait ja muut huomioimatta jos hänen mielestään syy on väärä tai ne ovat tiellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän olisi mikään rikollinen, mutta hän nyt vain sattuu seuraamaan omaa oikeuden tajuaan mieluummin kuin määräyksiä.
Menneisyys: Zenoral syntyi pitkään sukulinjaan täynnä kutsujia. Suvun tarkempi historia on hämärän peitossa mutta tuosta kiertää useita huhuja. Ensimmäisen mukaan kaikki suvun jäsenet ovat olleet erinomaisia sotureita. Toisen mukaan suku jatkuu vain yhden lapsen kautta elikkä vanhemmat saivat tehdä vain yhden lapsen ja tuolle tuli opettaa kaikki mikä tiedettiin. Kolmannen ja neljännen mukaan suvun jäsenet joko olivat sukua aeoneille tai naivat aeoneja. Ainoastaan kaksi ensimmäistä näistä on todistettu oikeaksi ja suvun jatkajana Zenoralille opetetiinkin kaikki taistelemisesta ja kuinka hänen harteilleen jäisi vastuu suvun verilinjasta. Kun Zen täytti kymmenen, tuli hänen vuoronsa saada sauva ja löytää oma aeoninsa. Rukoilua ja meditaatio kesti kaksi kuukautta mutta hänen yhteytensä aeoniin ei vain ottannut muodostuakseen. Hänen isänsä pelkäsi jo pahinta ja meni juttelemaan Zenoralin isoisän, suvun vanhimman kanssa. Kun isoisä sitten tuli temppeliin jossa Zenoral oli rukoilemassa, ei tuo esittänyt toruja vaan kysymyksen.
”Onko jokin hätänä? Mikset ole ottanut sauvaasi vastaan?”
”En halua menettää Yingiä.”
Myöhemmän kuulustelun jälkeen Zenoralin isoisä sai selville että tämä ”Ying” oli kettutyttö jonka vain Zenoral oli nähnyt. Eikä hän ollut silloinkaan nähnyt toista kokonaan. Pitemmän keskustelun jälkeen Zen suostui yhteistyöhön hänen isoisänsä kanssa ja antoi isoisän aeonin nukuttaa hänet että tuo voisi nähdä Yingin. Yingin kehon ruumiinlinjat tulivatkin näkyvillä hyvin hämärästi mutta ennenkuin isoisä ehti avata suunsa, oli hän jo usean eri hallusinaation vallassa. Isoisän aeon tajusi kuitenkin tilanteen ja mursi nuo, luvaten Yingille että ketään ei satutettaisi.
Kuulusteltuaan Yingiä sai isoisä selville että Zen oli ollut Yingin kanssa jo useamman vuoden vaikka Ying olikin vain henkisesti tässä maailmassa. Syy miksi Zen ei ollut avannut yhteyttä aeoniin oli aivan muuta kuin he olivat epäilleet. Zenoral ei ollut kykenemätön siihen, vaan hänellä oli ollut yhteys syntymästään saakka. Ja pakotettu yritys olisi murtanut tuon yhteyden. Niinpä hänen annettiin odottaa.
Kun Zenoral sitten täytti seitsemäntoista, vieläkin ilman virallista kutsujan nimeä, käveli temppeliin nainen valkoisessa puvussa. Jo tuon pitkistä, maahan asti yltävistä, hopeisista hiuksista ja hopeisesta ketun hännästä kävi ilmi että kyseessä ei ollut mikään normaali ihminen. Tuo nainen suuntasi suoraan temppelin keskelle missä Zenoral olikin rukoilemassa taas.
”Sinä se et tosiaankaan tee muuta kuin rukoilet...”
”...Ai päivää taas Ying. Mitä sinä täällä näin aikaisin teet? Et yleensä ole paikalla kuin kuunvalossa.”
”Toin sinulle syntymäpäivälahjan.”
Tuon lyhyen keskustelun jälkeen Ying ojensi Zenille käärön. Kun Zen oli ottanut käärön vastaan, hymyili Ying hiukan ja katosi. Käärössä oli Zenin ”Yarathol”.
Muutama vuosi tuon jälkeen, Zen lähti temppelistä tutkimaan maailmaa. Se olisi hänen viimeinen vaihe koulutuksessa. Hänen olisi määrä käydä tapaamassa muita kutsujia ja ilmoittautua sukunsa perilliseksi mutta se ei ikinä tapahtunut. Eräänä päivänä hän joutui keskelle taistelua yrittäessään pelastaa eräitä ihmisiä varkailta. Taistelun aikana talo syttyi palamaan ja uhkasi romahtaa. Zen yritti karkuun mutta juuri kun hän oli pääsemäisillään pois hajoavan rakennuksen luolta, huomasi että Yingin, jonka hän oli kutsunut avukseen, päälle oli putoamassa palanen tuota rakennusta. Hetkeäkään ajattelematta seurauksia ja huomiomatta Yingin alkuperää, kääntyi hän ympäri ja syöksyi toistapäin, työntäen toisen tippuvan ja palavan puun alta pois. Valitettavasti hän ei itse ehtinyt väistää vaan jäi romahtavan rakennuksen alle, kuullen vain ”ZEN-!” ennenkuin menetti tajuntansa.
Tultuaan tajuihinsa Zen oli siinä kunnossa missä nykyäänkin on, muistamatta mitään muuta kuin nimensä ja että Yarathol oli hänelle tärkeä. Niinpä hän poimi aseensa ja lähti matkaamaan, toivoen löytävänsä muistonsa vielä kerran.
Ase: Erityinen miekka nimeltä Yarathol. Yaratholin pituus kahvan päädystä terän kärkeen asti on noin 150 senttimetriä ja se painaa noin 15 kiloa. Tämä paino tuntuu hyvin paljon isommalta kuin on muiden kuin Zenin kädessä. Miekka on muutenkin erikoinen. Ensinnäkin sen kahta on hopeinen ja ”nuppi” vaikuttaa pieneltä liekiltä jonka sisällä on violetti jalokivi. Terä on myös omituisen paksu, väriltään tummansininen johon on lisätty kultaisia koristeluja. Yaratholin terä onkin oikeasti kotelo ja oikea henkilö kykeneekin vetämään tuon sisällä olevan sauvan esille tahtoessaan. Terää ei voi käyttää ilman että sauva on sisällä.
Erityistaidot: Zen kykenee kutsumaan aeonin nimeltä Ying jos saa aikaa siihen.
Aeonin tiedot:
Nimi: Ying
Ikä ulkonäön perusteella: 19
Ulkonäkö: Ying on 170 senttimetriä pitkä nainen vaalealla iholla. Hänen päällään on pitkä valkoinen kaapu jossa on pitkät hihat ja joka on sidottu hänen lantion kohdalta valkoisella nauhalla. Yingin hiukset ovat kirkkaan hopeiset ja yltävät maahan asti. Kasvot ovat kauniit ja tuon valkoisen silmät sopivat niihin hyvin. Ranteiden ja nilkkojen ympärille on sidottu muutama kulkunen. Ei ihmismäisiä piirteitä ovat Yingin hopeiset ketunkorvat ja häntä. Kulkee avojaloin.
Luonne: Ying on hyvinkin yksinäinen ja surullinen persoona ja tuntuu ainoastaan avautuvan Zenille. Nykyään hän ei tee sitäkään koska on vihainen tuota kohtaan. Ei suostu kertomaan Zenille tuon menneisyydestä eikä siitä että tuo voisi kutsua hänet. Ilmestyykin lähinnä heikkona illuusiona kirkkaiden kuiden aikana.
Erityiskyvyt: Ying kykenee luomaan hyvin vahvoja illuusiota ja hallusinaatioita jos haluaa. Muihin loitsuihin hän ei kykene.