Post by Sinttu on Jul 24, 2014 10:30:33 GMT 2
Nimi: Fynrael – lyhyesti Fyn
Lempinimi: Kolmisormi / Varjolempi
Ikä: 27
Sukupuoli: Mies
Laji: Ihminen (1/4 viera)
Ammatti: Varas
Synnyinpaikka/asuinpaikka: Varttui orpona Helgardissa. Asuu nykyään muiden varkaiden tavoin Midgardissa.
Ulkonäkö:
Pituus: 180 cm
Paino: 58 kg
Fynrael on rakenteeltaan keskipituinen ja laiha. Hän ei ole aina saanut riittävästi ravintoa syödäkseen ja se näkyy miehen hontelossa varressa. Siitä huolimatta Fynrael on melkoisen hyvässä kunnossa. Hänellä on kuitenkin enemmän kestävyyttä kuin voimaa. Varastamansa saaliin Fynrael jaksaa kantaa pelkällä sisulla ja karkuun hän jaksaa pinkoa yllättävän lujaa. Miehen iho on tasainen ja alituiseen päivettynyt. Vasemmasta korvanlehdestä riippuu lyhyen ketjun varassa punainen chocobon sulka.
Päässä hänellä on mustanharmaa korvapituinen tukka. Hiussuortuvat uhmaavat painovoimaa sojottamalla mikä mihinkin suuntaan. Miehellä on ovaalinmuotoiset kasvot ja häikäisevän vihreät silmät. Kapeat huulet ovat pehmeää roosaa ja niiden takaa paljastuu tasainen rivi vitivalkoisia hampaita. Yleensä ottaen Fynrael on oikein miellyttävän näköinen. Hänellä on kuitenkin arpensa. Keskellä selkää miehellä on iso arpinen jälki chocobon potkaisusta. Lisäksi hänellä on oikeassa kädessä vain kolme sormea (pikkurilli ja nimetön puuttuvat) – tästä lempinimi Kolmisormi.
Yllään miehellä on tummanruskeaa ja mustaa. Fynraelin tummanruskeassa paidassa on lyhyet hihat ja pään yli vedettävä huppu. Housut ovat samaa sävyä. Jaloissa hänellä on polvimittaiset ja edestä sidottavat saappaat. Kyynärvarsia peittää soljin kiinnitettävät suojukset. Paidan päällä on olkapäät ja –varret peittävät suojaimet. Reisien päälle sidotuissa nyöreissä on kummassakin pussukat. Lanteilla olevassa vyössä on lisää tavaratilaa.
Luonne:
Yleensä ottaen Fynrael on sosiaalinen persoona. Hän juttelee mielellään muiden kanssa ja onkin toisinaan melkoinen suupaltti. Liian syvälliset tai vakavat keskustelut saavat kuitenkin miehen kyllästymään nopeasti. Fynrael rakastaa huomion kohteena olemista – ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Asioiden mennessä liian henkilökohtaiseksi hän saattaa muuttua kylmäksi ja etäiseksi. Fynrael on tottunut siihen ettei mikään ole pysyvää ja ettei toisiin tule luottaa liikaa. Ehkä siksi monesta voi tuntua ettei hänestä saa minkäänlaista otetta.
Fynraelin tapaa suurella todennäköisyydellä kantakuppiloistaan. Hän viettää niissä mielellään aikaansa ja alkoholi maistuu miehelle välillä liiankin hyvin. Muutaman kerran hän on saanut herätä ilman rihmankiertämää tai rahapussiaan. Tästä huolimatta hän ei ole muuttanut tapojaan – on vain vaikuttunut siitä kun joku kehtaa ryöstää hänet. Hän halveksii ainoastaan tappoon syyllistyviä varkaita. Se on hänestä epäammattimaista.
Fynrael tykkää kiusoitella ja kokeilla missä rajat menevät. On sanomattakin selvää miehen joutuvan näin usein ongelmiin. Riitatilanteissa hän käyttää sanan säiläänsä ja suosii väistöliikkeitä. Hän kun tietää olevansa heikoilla fyysisessä tappelussa. Liian vahvat vastustajat saavat hänet pötkimään pakoon – kunhan hän on vain ensin pöllinyt kostoksi jotain.
Miehellä on heikko kohtansa kultaan ja naisiin. Fynrael on flirtti ja tuntee vetoa erityisesti vieroihin. Pitkään jatkuvaa romanssia hänen kanssaan saa hakea. Miehellä on tapana sortua vain yhden illan juttuihin ja hänet voi melkein vaivatta houkutella petihommiin.
Todellisuudessa Fynraelin ulkokuori on aikalailla pelkkää esitystä. Pinnan alla elää herkkä ja huolehtivainen nuorukainen. On kuitenkin melkein mahdotonta saada hänet avaamaan sydäntään.
Menneisyys:
Fynraelin elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Hän varttui Helgardin kurjassa kaupungissa ja kaiken lisäksi orpona. Oikeista vanhemmista hänellä ei ole mitään tietoa. Asumuksen hän sai pienestä orpokodin tapaisesta paikasta.
Jo pienenä hän ajautui olosuhteiden pakosta varastamaan. Ensimmäisen kerran hän näpisti omaan ja muiden lasten nälkään marjapiiraan. Toisen kerran hän varasti muiden yllyttämänä erään kaupungissa poikenneen sotaherran chocobolta sulan ja sai oppia seuraukset oman nahkansa kautta – lintu nimittäin potkaisi häntä kipeästi selkään. Fynrael oli sen jälkeen viikkoja vuoteenomana. Oli kuitenkin onnea ettei hän halvaantunut. Kesti silti pitkään ennen kuin hän pystyi jälleen kunnolla kävelemään.
Ongelmat kuitenkin jatkuivat ja nuori Fynrael joutui lopulta lähtemään orpokodista. Pian hänestä tuli osa pientä varkaiden kiltaa. Heidän menetelmänsä olivat välillä hyvin kyseenalaisia. Juuri näihin aikoihin Fynrael menetti sormensa. Tämä tapahtui hänen jäädessään kerran kiinni. Yhden sormen hän menetti rangaistukseksi varastamisesta ja toisen siitä kun oli vielä ensimmäisen menetettyään niin röyhkeä suustaan.
Juuri silloin Fynraelin elämä ei näyttänyt kovin valoisalta. Miehen onni kuitenkin kääntyi kun hän eräänä päivänä tapasi salamyhkäisen hahmon ja yritti vielä hölmönä varastaa tältä. Sormien katkaisun sijaan tämä päättikin ottaa Fynraelin oppipojakseen. Vanhempi miekkonen oli nimittäin itsekin varsin taitava varastamisen saralla ja näki pojassa valtavaa potentiaalia – tämä oli vain tähän asti ollut aivan väärässä seurassa. Niinpä Fynrael sai jättää taakseen Helgardin karut maisemat.
Mentorin avulla Fynraelin ura varkaana lähti nousukiitoon. He matkustivat yhdessä paikasta toiseen eivätkä pysyneet liian pitkään yhdessä paikassa. Tässä vaiheessa Fynrael löysi myös maagiset kykynsä ja mentorinsa avulla valjasti niiden voiman tullakseen paremmaksi varkaaksi. Hän kehitti itselleen ammattimaisen työmoraalin: varastaisi vain silloin kun tarvitsi eikä huvikseen – ellei siihen liittynyt vedonlyöntiä isolla panoksella. Hän ei myöskään tappaisi ketään eikä ylipäätänsä ottaisi minkäänlaista kontaktia uhreihin.
Valitettavasti mentorin toinen oppipoika ei ollut samaa mieltä heidän tavoistaan varkaana. Erään onnistuneen varkauden päätteeksi tämä petti muut arvokkaan saaliin takia ja aiheutti valinnoillaan oppi-isänsä kuoleman. Silloin Fynrael oppi ettei varkaan pahin vihollinen ole virkavalta – vaan toinen varas. Isku oli kova ja hetken hän vaelteli elämässään vailla päämäärää. Lopulta hän ajautui Midgardiin. Petturiksi osoittautuneen toverinsa Fynrael on vannonut tappavansa heti tilaisuuden tullen.
Aseet:
Kantaa mukanaan viimeisen päälle teroitettua tikaria.
Erikoistaidot:
Fynrael on ketterä ja huomaamaton liikkuessaan tai ainakin niin halutessaan. Hänen mentorinsa opetti aikoinaan vihreää magiaa ennen kuin heidän tiensä erosivat. Fynrael käyttää magiaa lähinnä tehostaakseen liikkumista varjon lailla. Siitä syntyi yksi hänen liikanimistään – Varjolempi. Hänen synnynnäinen lahjakkuutensa magian saralla on kohtalaista (1).
Loitsut
- Sokaisuloitsu
- Pimennysloitsu (ei täysin hallussa)
Muuta:
- Ei usko jumalaan/jumaliin eikä karmaan saati sielunvaellukseen elämänkehrässä. Hän uskoo ainoastaan kuolemaan ja onneen. Hänellä on onnenkaluna tummunut lantti – luultavasti arvottomaksi ruostunut hopeagil.
- Omistaa syvät pelkotilat chocoboihin. Kiertää ne mahdollisimman kaukaa eikä tosiaankaan suostu menemään sellaisen selkään.
- Luku- ja kirjoitustaidoton. Tuntee kuitenkin rahan arvon.
Pelaaja: Sinttu
Lempinimi: Kolmisormi / Varjolempi
Ikä: 27
Sukupuoli: Mies
Laji: Ihminen (1/4 viera)
Ammatti: Varas
Synnyinpaikka/asuinpaikka: Varttui orpona Helgardissa. Asuu nykyään muiden varkaiden tavoin Midgardissa.
Ulkonäkö:
Pituus: 180 cm
Paino: 58 kg
Fynrael on rakenteeltaan keskipituinen ja laiha. Hän ei ole aina saanut riittävästi ravintoa syödäkseen ja se näkyy miehen hontelossa varressa. Siitä huolimatta Fynrael on melkoisen hyvässä kunnossa. Hänellä on kuitenkin enemmän kestävyyttä kuin voimaa. Varastamansa saaliin Fynrael jaksaa kantaa pelkällä sisulla ja karkuun hän jaksaa pinkoa yllättävän lujaa. Miehen iho on tasainen ja alituiseen päivettynyt. Vasemmasta korvanlehdestä riippuu lyhyen ketjun varassa punainen chocobon sulka.
Päässä hänellä on mustanharmaa korvapituinen tukka. Hiussuortuvat uhmaavat painovoimaa sojottamalla mikä mihinkin suuntaan. Miehellä on ovaalinmuotoiset kasvot ja häikäisevän vihreät silmät. Kapeat huulet ovat pehmeää roosaa ja niiden takaa paljastuu tasainen rivi vitivalkoisia hampaita. Yleensä ottaen Fynrael on oikein miellyttävän näköinen. Hänellä on kuitenkin arpensa. Keskellä selkää miehellä on iso arpinen jälki chocobon potkaisusta. Lisäksi hänellä on oikeassa kädessä vain kolme sormea (pikkurilli ja nimetön puuttuvat) – tästä lempinimi Kolmisormi.
Yllään miehellä on tummanruskeaa ja mustaa. Fynraelin tummanruskeassa paidassa on lyhyet hihat ja pään yli vedettävä huppu. Housut ovat samaa sävyä. Jaloissa hänellä on polvimittaiset ja edestä sidottavat saappaat. Kyynärvarsia peittää soljin kiinnitettävät suojukset. Paidan päällä on olkapäät ja –varret peittävät suojaimet. Reisien päälle sidotuissa nyöreissä on kummassakin pussukat. Lanteilla olevassa vyössä on lisää tavaratilaa.
Luonne:
Yleensä ottaen Fynrael on sosiaalinen persoona. Hän juttelee mielellään muiden kanssa ja onkin toisinaan melkoinen suupaltti. Liian syvälliset tai vakavat keskustelut saavat kuitenkin miehen kyllästymään nopeasti. Fynrael rakastaa huomion kohteena olemista – ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Asioiden mennessä liian henkilökohtaiseksi hän saattaa muuttua kylmäksi ja etäiseksi. Fynrael on tottunut siihen ettei mikään ole pysyvää ja ettei toisiin tule luottaa liikaa. Ehkä siksi monesta voi tuntua ettei hänestä saa minkäänlaista otetta.
Fynraelin tapaa suurella todennäköisyydellä kantakuppiloistaan. Hän viettää niissä mielellään aikaansa ja alkoholi maistuu miehelle välillä liiankin hyvin. Muutaman kerran hän on saanut herätä ilman rihmankiertämää tai rahapussiaan. Tästä huolimatta hän ei ole muuttanut tapojaan – on vain vaikuttunut siitä kun joku kehtaa ryöstää hänet. Hän halveksii ainoastaan tappoon syyllistyviä varkaita. Se on hänestä epäammattimaista.
Fynrael tykkää kiusoitella ja kokeilla missä rajat menevät. On sanomattakin selvää miehen joutuvan näin usein ongelmiin. Riitatilanteissa hän käyttää sanan säiläänsä ja suosii väistöliikkeitä. Hän kun tietää olevansa heikoilla fyysisessä tappelussa. Liian vahvat vastustajat saavat hänet pötkimään pakoon – kunhan hän on vain ensin pöllinyt kostoksi jotain.
Miehellä on heikko kohtansa kultaan ja naisiin. Fynrael on flirtti ja tuntee vetoa erityisesti vieroihin. Pitkään jatkuvaa romanssia hänen kanssaan saa hakea. Miehellä on tapana sortua vain yhden illan juttuihin ja hänet voi melkein vaivatta houkutella petihommiin.
Todellisuudessa Fynraelin ulkokuori on aikalailla pelkkää esitystä. Pinnan alla elää herkkä ja huolehtivainen nuorukainen. On kuitenkin melkein mahdotonta saada hänet avaamaan sydäntään.
Menneisyys:
Fynraelin elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Hän varttui Helgardin kurjassa kaupungissa ja kaiken lisäksi orpona. Oikeista vanhemmista hänellä ei ole mitään tietoa. Asumuksen hän sai pienestä orpokodin tapaisesta paikasta.
Jo pienenä hän ajautui olosuhteiden pakosta varastamaan. Ensimmäisen kerran hän näpisti omaan ja muiden lasten nälkään marjapiiraan. Toisen kerran hän varasti muiden yllyttämänä erään kaupungissa poikenneen sotaherran chocobolta sulan ja sai oppia seuraukset oman nahkansa kautta – lintu nimittäin potkaisi häntä kipeästi selkään. Fynrael oli sen jälkeen viikkoja vuoteenomana. Oli kuitenkin onnea ettei hän halvaantunut. Kesti silti pitkään ennen kuin hän pystyi jälleen kunnolla kävelemään.
Ongelmat kuitenkin jatkuivat ja nuori Fynrael joutui lopulta lähtemään orpokodista. Pian hänestä tuli osa pientä varkaiden kiltaa. Heidän menetelmänsä olivat välillä hyvin kyseenalaisia. Juuri näihin aikoihin Fynrael menetti sormensa. Tämä tapahtui hänen jäädessään kerran kiinni. Yhden sormen hän menetti rangaistukseksi varastamisesta ja toisen siitä kun oli vielä ensimmäisen menetettyään niin röyhkeä suustaan.
Juuri silloin Fynraelin elämä ei näyttänyt kovin valoisalta. Miehen onni kuitenkin kääntyi kun hän eräänä päivänä tapasi salamyhkäisen hahmon ja yritti vielä hölmönä varastaa tältä. Sormien katkaisun sijaan tämä päättikin ottaa Fynraelin oppipojakseen. Vanhempi miekkonen oli nimittäin itsekin varsin taitava varastamisen saralla ja näki pojassa valtavaa potentiaalia – tämä oli vain tähän asti ollut aivan väärässä seurassa. Niinpä Fynrael sai jättää taakseen Helgardin karut maisemat.
Mentorin avulla Fynraelin ura varkaana lähti nousukiitoon. He matkustivat yhdessä paikasta toiseen eivätkä pysyneet liian pitkään yhdessä paikassa. Tässä vaiheessa Fynrael löysi myös maagiset kykynsä ja mentorinsa avulla valjasti niiden voiman tullakseen paremmaksi varkaaksi. Hän kehitti itselleen ammattimaisen työmoraalin: varastaisi vain silloin kun tarvitsi eikä huvikseen – ellei siihen liittynyt vedonlyöntiä isolla panoksella. Hän ei myöskään tappaisi ketään eikä ylipäätänsä ottaisi minkäänlaista kontaktia uhreihin.
Valitettavasti mentorin toinen oppipoika ei ollut samaa mieltä heidän tavoistaan varkaana. Erään onnistuneen varkauden päätteeksi tämä petti muut arvokkaan saaliin takia ja aiheutti valinnoillaan oppi-isänsä kuoleman. Silloin Fynrael oppi ettei varkaan pahin vihollinen ole virkavalta – vaan toinen varas. Isku oli kova ja hetken hän vaelteli elämässään vailla päämäärää. Lopulta hän ajautui Midgardiin. Petturiksi osoittautuneen toverinsa Fynrael on vannonut tappavansa heti tilaisuuden tullen.
Aseet:
Kantaa mukanaan viimeisen päälle teroitettua tikaria.
Erikoistaidot:
Fynrael on ketterä ja huomaamaton liikkuessaan tai ainakin niin halutessaan. Hänen mentorinsa opetti aikoinaan vihreää magiaa ennen kuin heidän tiensä erosivat. Fynrael käyttää magiaa lähinnä tehostaakseen liikkumista varjon lailla. Siitä syntyi yksi hänen liikanimistään – Varjolempi. Hänen synnynnäinen lahjakkuutensa magian saralla on kohtalaista (1).
Loitsut
- Sokaisuloitsu
- Pimennysloitsu (ei täysin hallussa)
Muuta:
- Ei usko jumalaan/jumaliin eikä karmaan saati sielunvaellukseen elämänkehrässä. Hän uskoo ainoastaan kuolemaan ja onneen. Hänellä on onnenkaluna tummunut lantti – luultavasti arvottomaksi ruostunut hopeagil.
- Omistaa syvät pelkotilat chocoboihin. Kiertää ne mahdollisimman kaukaa eikä tosiaankaan suostu menemään sellaisen selkään.
- Luku- ja kirjoitustaidoton. Tuntee kuitenkin rahan arvon.
Pelaaja: Sinttu