Post by Inu on Aug 6, 2014 21:23:50 GMT 2
Liikkuu käytännössä aina Rheelin seurassa!
Nimi: Jiraika
Kutsumanimi: Jiraika tai Jira, Rheel kutsuu tätä Ikaksi
Sukupuoli: Nainen
S.suuntautuminen: Hetero
Siviilisääty: Sinkku
Ikä: 17v
Laji: Moogle
Ammatti: Auttaa Rheeliä parhaansa mukaan työssä kuin työssä.
Asuinpaikka: Ei vakituista asuinpaikkaa, viettää yönsä yleensä majataloissa tai taivasalla. Syntynyt Aleafheimissä.
Ulkonäkö:
Erittäin kesken oleva kuva
Pituus: 0.8m
Jiraika on pienikokoinen, mutta suhteellisen vahva otus moneen lajitoveriinsa verrattuna. Mooglejen tapaan hän on rakenteeltaan hiukan pyöreähkö. Lihaksia löytyy myös, erityisesti käsistä ja jaloista.
Jiraikalla onkin kehuttava kunto niin maalla kuin ilmassa, joskin lentäminen on mooglemaiseen tapaan hiukan hataran oloista. Hän näkee kuitenkin paljon vaivaa pitääkseen itsensä kunnossa, vaikka laiskoina päivinä matkaakin mieluiten Rheelin reppuselässä.
Jiraikan kasvot ovat hiukan pyöreähköt, ja pöröiset poskikarvat tehostavat tätä vaikutelmaa. Viikset ovat pitkät ja väriltään huomaamattoman vaaleat. Päälaella keikkuu kirkkaan pinkki pompom, joka on erittäin pehmoinen. Kuten useimmat mooglet, ei myöskään Jiraika pidä yhtään siitä, että joku yrittää siihen koskea.
Jiraikalla on suuret, hiuka jänismäiset korvat, joiden sisus on pehmoista karvaa. Vasemmassa korvassa, melko tyvessä, on pieni hopeinen lävistys, johon on kiinnitetty mustasta nauhasta sidottu rusetti.
Silmät ovat suuret ja väriltään mintun vihreät. Nenänpää on samaa pinkkiä, kuin pompom ja selän siivet.
Hänen lyhyehköt hiuksensa ovat oljenvaaleat ja pörröiset. Etuhiukset kaartuvat kevyesti vasemmalle, ja ovat sivuilta pidemmät kuin muualta, yltäen suurinpiirtein poskien keskiväliin. Takaa hiukset ovat hiukan lyhyemmät ja sojottavat usein miten sattuu. Jiraika ei juurikaan jaksa vaivata päätään hiustensa harjaamisella. Takkuja hänelle kuitenkin harvemmin tulee.
Jiraikan turkki on hyväkuntoista ja lyhyttä. Pääväri on hiekanharmaa, mutta neidolla on myös ruskeaan taittuvia kuvioita. Molempien korvien päällä kulkee kaksi raitaa, ja hänen naamassaa on maskin tapainen kuvio, joka laskeutuu sielmien välistä nenälle ja leviää silmien alle. Myös molemmissa olkapäissä on raidat.
Koska Jiraika on kiertolainen, ei hänellä ole mahdollisuutta kuljettaa kovinkaan paljon erillaisia vaatteita mukanaan. Muutamat perusvaatteet kuitenkin löytyvät kuluneesta kangasrepusta, jota Rheel kantaa mukanaan.
Vaatteita Jiraika vaihtelee olinpaikan ja käyttötarkoituksen mukaan.
Etelässä päällä on yleensä korkeakauluksinen, hiukan navan yläpuolelle jäävä tummanruskea nahkaliivi. Liivi on kiinni kahdella siniharmaalla napilla. Rintakehänsä hän peittää luonnonvalkealla kankaalla. Tätä kangasta löytyy myös käsistä ja jaloista. Housut ovat mustat kangashousut, jotka ovat muodoltaan pussimaiset ja lahkeet päättyvät polvien kohdalle. Yleensä hän liikkuu paljaan jaloin.
Pohjoisempana hän käyttää mielellään valkovihreää kaapumaista vaatetta, jossa on hyvin kylmää kestävä vuoraus. Päähänsä hän vetää herkästi villasta neulotun pipon, jonka alle korvat soveltuvat hyvin. Myös kaulahuivi, hanskat ja kengät tuleva tarpeeseen.
Säästä kuin säästä riippuen Jiraikalla on myös gogglesit. Niissä on ruskea, joustava nauha. Hän pitää niitä yleensä otsalla tai kaulassa. Ne ovat myös neidon aarre ja muisto vanhasta elämästään, eikä niiden koskemisesta seuraa mitään hyvää. Jiraikalla ei pidä laseja juurikaan koskaan silmillään niinsanotusti turhaan, vain kun hän kokee niistä olevan jotakin hyötyä.
Luonne:
Jiraika on pieni ja pippurinen moogle, joka rakastaa seikkailuja. Hän on äärettömän utelias ja tutkii kaikkea uutta ja kiehtovaa suurella mielenkiinnolla. Hän ei myöskään kestä salaisuuksia, vaan on valmis tekemään kaikkensa, jotta saa ne tietoonsa.
Hän on myös temperamenttinen, ja hänet on melko helppo saada suuttumaan ja loukkaantumaan. Nuorukainen ei kuitenkaan jaksa mököttää pitkiä aikoja, vaan viha väistyy melko helposti hymyn tieltä, jos kyseessä ei ole mikään täysin anteeksiantamaton teko. Jiraika on pääasiallisesti positiivinen ja iloinen, vaikka menneisyyden haamut kiusaavat nuorta yhäkin toistuvilla painajaisilla.
Jiraika ei pelkää tuoda omia mielipiteitään julki, vaan hyvinkin suorasukaisesti kertoo asiansa. Harvemmin hän jää miettimään mahtaako se jotakuta loukata, tai onko sanoille edes tarvetta. Neitokainen höpötteleekin mitä sylki suuhun tuo, ja miettii sanojaan vasta myöhemmin.
Toisten härnääminen on mooglen mielestä varsin mielekästä. Erityisesti kun Jiraika liikkuu suurehkon ja vahvan bangaan kanssa, ei hän juurikaan valikoi ketä vastaan kannattaa käydä ja ketä ei. Sarkastiset ja piikittelevät kommentit ovatkin nuoren tavaramerkki. Nuori jakaakin muut karkeasti niihin joista pitää, ei pidä ja niihin joita on hauska härnätä ihan vain huvin vuoksi.
Pitämilleen henkilöille Jiraika on nauravainen tuttavuus, jonka seurassa ajautuu jos jonkinmoisiin seikkailuihin. Hän myös puolustaa ystäviään, eikä koskaan hylkää rakkaimpiansa.
Jos Jiraika taas ei pidä sinusta, se näkyy ja kauas. Moogle on kaikella tapaa äreä ja mulkoilee vihaisesti. Tekee hyvin selväksi, ettei tahdo olla seurassasi. Hän kuitenkin ajautuu huutamaan ja räyhäämään ennemmin kuin antaa tilaa ja on huomioimatta toisen.
Härnäämis-osiossa olevat kuuluvat käytännössä pidettyihin. Varsinkin hiukan aremmat eläjät joutuvat sinne helposti. Pahaa Jiraika kommenteillaan ja härnäämisellään harvoin tarkoittaa, hän ei vain aina tajua missä on hyvä hetki lopettaa, ja milloin menee liian pitkälle.
Yleisestiottaen ensivaikutelmaltaan Mooglea pidetäänkin hiukan ärsyttävänä pikku kiusankappaleena. Jiraika ei kovin nopeasti lämpene uusille tuttavuuksille, mutta kun niin tekee, huomaa sen. Neidolla on myös hyvin syvällinen puoli, ja hänellä on suuri tarve olla muille avuksi, vaikka yrittääkin usein antaa itsestään välinpitämättömän kuvan. Tilaisuuden tullen auttaa kuitenkin vaikka salaa jos ei muuten. Muiden kärsimystä hän ei kestä katsoa. Erityisesti jos vastassa on kuningattaren käskyläinen, on Jiraika valmis tekemään lähes mitä tahansa. Tulistuessaan hän ei aina mietikkään tekojansa loppuun, mistä syystä on hyvä, että hänellä on viileä ja rauhallinen seuralainen.
Koska hän ei ole kovinkaan hyvä ystävällisissä sanoissa saatikka anteeksipyynnöissä, yrittää moogle usein korjata sanomisiaan ja tekemisiään pienillä ja hiukan suuremmillakin teoilla.
Rakkauselämää nuorella ei juurikaan ole, eikä sille ole erityisen suurta tarvettakaan, sillä neitokainen matkustelee paljon ympäriinsä. Toisinaan hän kuitenkin kaipaisi rinnalleen toista mooglea, mutta nämä herkät hetket ovat harvassa, ja läheisyydenkaipuu on lähinnä vain hetkittäistä. Sitoutuminen kuulostaa nuoren korvaan kaukaiselle asialle.
Menneisyys:
Jiraika syntyi Aleafheimissä kahdelle mooglelle esikoisena. Elämä sujui varsin onnekkaasti, kunnes Jiraikan isä jäi kiinni mustan magian käytöstä. Isä oli opettanut jo pienestä pitäen Jiraikalle mustan magian saloja huomattuaan tuon lahjakkuuden tulimagiaan. Isällä oli myös muutamia muitakin oppilaita, joiden kanssa Jiraika tykkäsi viettää aikaansa. Erään kerran isä kuitenkin jäi kiinni mittavana huhutusta magiarikoksesta, jonka todellista perää nuorukainen ei saanut koskaan kuulla. Isä ei kuitenkaan luovuttanut kiinniotossa, vaan taisteli omaan kuolemaansa saakka.
Tapahtuman ilta oli monella tapaa sekava. Eräs isän oppilaista ilmestyi mooglejen asunnolle paniikinomaisesti käskien äitiä ja nuorta tytärtä pakenemaan. Todisteeksi kauhuista oppilas antoi Jiraikalle koristeellisen tikarin, jonka nuori tyttö tunsi paremmin kuin hyvin, se oli hänen isänsä. Isän viimeinen pyyntö oli kuuleman mukaan ollut antaa se nuorelle.
Äiti, Jiraika ja oppilas lähtivät perheen chocobolla pakenemaan kaupungista pimenevään yöhön, suunnaten sumumetsään. Aleafheimissä moogleperheen pako huomattiin nopeasti jonkun kieliessä noista rahapalkkion toivossa. Ei kulunut aikaakaan, kun valkoisin chocoboin ratsastavat sotilaat ryntäsivät vauhdilla sumumetsään karkureiden perässä.
Takaa-ajo kesti muutamia tunteja, kun karkurit lopulta jäivät loukkoon pienen kielekkeen harjalle.
Äiti ja oppilas, joka oli ihminen, asettuivat puolustusasemiin sotilaita vastaan. Jiraika oli paniikissa ja itki itkemistään. Äiti yritti kehottaa tätä lentämään kielekkeen toiselle puolelle turvaan ja etsimään vierojen salaisen kylän. Jiraika ei kuitenkaan kyennyt lähtemään, vaikka kymmenisen sotilasta nousi ratsujensa selästä äkäisinä ja valmiina vetämään miekan huotrastaan. Nuo eivät tarvinnet uhrejaan elossa.
Sattumaa tai ei, Rheel niminen bangaa oli juuri metsästämässä metsässä pientä pantterijoukkoa. Bangaan metsästys jäi kuitenkin kesken, kun hän huomasi vaarassa olevan kolmikon. Ensin mies meinasi vain kääntyä kannoiltaan, mutta omatunto esti paikalta kylmästi lähtemisen. Pienen mooglen näkeminen herätti tämän muistot omasta menneisyydestään, ja bangaa ryntäsi viimetipassa paikalle auttamaan.
Taistelu ei kestänyt kauaa, kun sotilaat kaatuivat maahan yksitellen osan jo paetessa henkensä edestä. Tilanne ei kuitenkaan ollut kovin helpottava.. Äiti oli haavoittunut taistelussa kuolettavasti. Niinpä tuo pyyti Rheeliä huolehtimaan pienokaisestaan, eikä bangaa siinä tilanteessa voinut kuin myöntyä. Äiti menehtyi sinä kuuttomana yönä.
Pienten koruttomien hautajaisten ja nukkumattoman yön jälkeen kolmikko lähti taivaltamaan metsästä yhden chocobon voimin. Laitamille päästyään oppipoika erosi kaksikosta ja Rheel ja silloin 9-vuotias Jiraika jäivät kaksin.
Aluksi elämä oli vaikeaa. Jiraika oli shokissa vanhempiensa äkinnäisestä menetyksestä, eikä tällä ollut elämäniloa jatkaa matkaansa. Rheel ei kuitenkaan voinut hylätä orvoksi jäänyttä mooglea, vaan tuo otti tavoitteekseensa saada nuorukaisen jälleen jaloilleen. Hän jos joku tiesi, mille tuntui menettää perheenjäsen omien silmiensä edessä. Niinpä bangaa matkusti uuden seuralaisensa kanssa Maespelheimiin, jonne kaksikko jäi lähes puoleksi vuodeksi asumaan. Bangaa löysi Jiraikan mielenkiinnon kirjoihin, ja kun liskomiehestä ei ollut psykologia leikkimään, antoi hän nuoren uppoutua kirjojen maailmaan.
Erään kerran kaksikko käveli erään kujan ohi. Jiraika ei pitänyt ajatuksesta yhtään, mutta Rheel ei juurikaan välittänyt. Se olisi kuitenkin ollut ehkä suotavaa, sillä rosvokopla hyökkäsi pahaa-aavistaattoman liskomiehen kimppuun. Vahva Rheel ei kuitenkaan voinut mitään kymmenelle ammattivarkaalle, vaan jäi nopeasti alakynteen. Tämä oli Jiraikalle suuri ja merkittävä hetki. Hän ei aikonut antaa enää yhdenkään hänelle tärkeän henkilön kuolla tapetuksi tulemalla... Jiraikalla napsahti, ja hän vähät välittämättä peloistaan hyökkäsi rosvojen kimppuun. Liekit leimusivat kaduilla hämmentyneen Rheelin käyttäessä tilaisuutta hyväkseen rosvojen nitistämisessä. Kaduilta kuuluvat äänet ja säkenöivät liekit saivatkin pian lähialueilla liikkuvien huomion, ja kuin ihmeen kaupalla kaksikko pääsi pakenemaan paikalta. Tapahtuman jälkeen Jiraika alkoi pala palalta kasaamaan omaa elämäniloisuuttaan. Samassa hötäkässä he jättivät Maespelheimin muurit taakseen ja lähtivät taivaltamaan aavikon poikki erämaahan.
Kaksikolle on vuosien saatossa kehittynyt erittäin vahva side. He ovat kolunneet lähes koko etelän ja keskimaan läpi. Vaikka Jiraika ei enää suostukkaan kotikaupunkiinsa, taikka Sumumetsään palaamaan. Pääasiassa kaksikko tekee työtä mistä saa, ja siinä välissä Rheel metsästää petoja Jiraikankin joskus avustamana. Aivan pohjoisessa kaksikko ei ole käynyt, mutta sekin olisi tulevaisuuden suunnitelmissa. Tulimagiaa Jiraika harjoittanut jatkuvasti, aina kun on sopiva hetki. Toiveena on tulla niin vahvaksi, että voi rökittää jokaisen valkoisella chocobolla ratsastavan.
Ase:
Kullankeltaisen terän omaava kaunis tikari, jonka väistimen molemmin puolin on upotettu kauniita sinisiä kiviä. Huotra on myös kullansävyinen, ja sen päällä kulkee kaksi nahkaremmiä.
Erityistaidot:
- Jiraika osaa lukea ja kirjoittaa sujuvasti. Jiraika pitää lukemisesta, ja tykkää opiskella. Tiedolla on aina hauska kehuskella.
- Osaa tulimagiaa (synnynnäinen lahjakkuus tasoa 2), jota on oppinut isältänsä ja itse kirjojen informaatiota hyödyntäen.
Muuta:
- Vihaa kuningatarta enemmän kuin mitään muuta.
- On päässyt melko hyvin ylitse isänsä ja äitinsä kuolemasta, mutta vieläkin kuuttomina öinä Jiraika haluaa mieluiten olla yksin ja pitää pienen hiljaisen hetken vain omissa oloissaan.
- Idea Jiraikasta ja Rheelistä on vanha. Itseasiassa he olivat ehdolla ensimmäiseksi hahmokseni tänne. Osa tiedoista on siis kirjoitettu viime syksynä.. ja osa kesällä.. ja valmiiksi hahmo tuli vasta
- Harvinaisen huonosti ja sekavasti kirjoitetut tiedot...
Tavatut/suhteet:
Rheel - Matkakumppani. Kaksikko on hyvin erottamaton.
Krisho - Ei vielä mitään
Pelit:
Don't you dare (kesken)
Keep your enemies closer (kesken)
Galleria:
-
Omat:
-
Pelipaikka: Forgotten Fantasy
Pelaaja: Inu
Copyrights.
Kuvat © Inu, ellei toisin mainita
Hahmo © Inu
KOPIOINTI EHDOTTOMASTI KIELLETTY!
Nimi: Jiraika
Kutsumanimi: Jiraika tai Jira, Rheel kutsuu tätä Ikaksi
Sukupuoli: Nainen
S.suuntautuminen: Hetero
Siviilisääty: Sinkku
Ikä: 17v
Laji: Moogle
Ammatti: Auttaa Rheeliä parhaansa mukaan työssä kuin työssä.
Asuinpaikka: Ei vakituista asuinpaikkaa, viettää yönsä yleensä majataloissa tai taivasalla. Syntynyt Aleafheimissä.
Ulkonäkö:
Erittäin kesken oleva kuva
Pituus: 0.8m
Jiraika on pienikokoinen, mutta suhteellisen vahva otus moneen lajitoveriinsa verrattuna. Mooglejen tapaan hän on rakenteeltaan hiukan pyöreähkö. Lihaksia löytyy myös, erityisesti käsistä ja jaloista.
Jiraikalla onkin kehuttava kunto niin maalla kuin ilmassa, joskin lentäminen on mooglemaiseen tapaan hiukan hataran oloista. Hän näkee kuitenkin paljon vaivaa pitääkseen itsensä kunnossa, vaikka laiskoina päivinä matkaakin mieluiten Rheelin reppuselässä.
Jiraikan kasvot ovat hiukan pyöreähköt, ja pöröiset poskikarvat tehostavat tätä vaikutelmaa. Viikset ovat pitkät ja väriltään huomaamattoman vaaleat. Päälaella keikkuu kirkkaan pinkki pompom, joka on erittäin pehmoinen. Kuten useimmat mooglet, ei myöskään Jiraika pidä yhtään siitä, että joku yrittää siihen koskea.
Jiraikalla on suuret, hiuka jänismäiset korvat, joiden sisus on pehmoista karvaa. Vasemmassa korvassa, melko tyvessä, on pieni hopeinen lävistys, johon on kiinnitetty mustasta nauhasta sidottu rusetti.
Silmät ovat suuret ja väriltään mintun vihreät. Nenänpää on samaa pinkkiä, kuin pompom ja selän siivet.
Hänen lyhyehköt hiuksensa ovat oljenvaaleat ja pörröiset. Etuhiukset kaartuvat kevyesti vasemmalle, ja ovat sivuilta pidemmät kuin muualta, yltäen suurinpiirtein poskien keskiväliin. Takaa hiukset ovat hiukan lyhyemmät ja sojottavat usein miten sattuu. Jiraika ei juurikaan jaksa vaivata päätään hiustensa harjaamisella. Takkuja hänelle kuitenkin harvemmin tulee.
Jiraikan turkki on hyväkuntoista ja lyhyttä. Pääväri on hiekanharmaa, mutta neidolla on myös ruskeaan taittuvia kuvioita. Molempien korvien päällä kulkee kaksi raitaa, ja hänen naamassaa on maskin tapainen kuvio, joka laskeutuu sielmien välistä nenälle ja leviää silmien alle. Myös molemmissa olkapäissä on raidat.
Koska Jiraika on kiertolainen, ei hänellä ole mahdollisuutta kuljettaa kovinkaan paljon erillaisia vaatteita mukanaan. Muutamat perusvaatteet kuitenkin löytyvät kuluneesta kangasrepusta, jota Rheel kantaa mukanaan.
Vaatteita Jiraika vaihtelee olinpaikan ja käyttötarkoituksen mukaan.
Etelässä päällä on yleensä korkeakauluksinen, hiukan navan yläpuolelle jäävä tummanruskea nahkaliivi. Liivi on kiinni kahdella siniharmaalla napilla. Rintakehänsä hän peittää luonnonvalkealla kankaalla. Tätä kangasta löytyy myös käsistä ja jaloista. Housut ovat mustat kangashousut, jotka ovat muodoltaan pussimaiset ja lahkeet päättyvät polvien kohdalle. Yleensä hän liikkuu paljaan jaloin.
Pohjoisempana hän käyttää mielellään valkovihreää kaapumaista vaatetta, jossa on hyvin kylmää kestävä vuoraus. Päähänsä hän vetää herkästi villasta neulotun pipon, jonka alle korvat soveltuvat hyvin. Myös kaulahuivi, hanskat ja kengät tuleva tarpeeseen.
Säästä kuin säästä riippuen Jiraikalla on myös gogglesit. Niissä on ruskea, joustava nauha. Hän pitää niitä yleensä otsalla tai kaulassa. Ne ovat myös neidon aarre ja muisto vanhasta elämästään, eikä niiden koskemisesta seuraa mitään hyvää. Jiraikalla ei pidä laseja juurikaan koskaan silmillään niinsanotusti turhaan, vain kun hän kokee niistä olevan jotakin hyötyä.
Luonne:
Jiraika on pieni ja pippurinen moogle, joka rakastaa seikkailuja. Hän on äärettömän utelias ja tutkii kaikkea uutta ja kiehtovaa suurella mielenkiinnolla. Hän ei myöskään kestä salaisuuksia, vaan on valmis tekemään kaikkensa, jotta saa ne tietoonsa.
Hän on myös temperamenttinen, ja hänet on melko helppo saada suuttumaan ja loukkaantumaan. Nuorukainen ei kuitenkaan jaksa mököttää pitkiä aikoja, vaan viha väistyy melko helposti hymyn tieltä, jos kyseessä ei ole mikään täysin anteeksiantamaton teko. Jiraika on pääasiallisesti positiivinen ja iloinen, vaikka menneisyyden haamut kiusaavat nuorta yhäkin toistuvilla painajaisilla.
Jiraika ei pelkää tuoda omia mielipiteitään julki, vaan hyvinkin suorasukaisesti kertoo asiansa. Harvemmin hän jää miettimään mahtaako se jotakuta loukata, tai onko sanoille edes tarvetta. Neitokainen höpötteleekin mitä sylki suuhun tuo, ja miettii sanojaan vasta myöhemmin.
Toisten härnääminen on mooglen mielestä varsin mielekästä. Erityisesti kun Jiraika liikkuu suurehkon ja vahvan bangaan kanssa, ei hän juurikaan valikoi ketä vastaan kannattaa käydä ja ketä ei. Sarkastiset ja piikittelevät kommentit ovatkin nuoren tavaramerkki. Nuori jakaakin muut karkeasti niihin joista pitää, ei pidä ja niihin joita on hauska härnätä ihan vain huvin vuoksi.
Pitämilleen henkilöille Jiraika on nauravainen tuttavuus, jonka seurassa ajautuu jos jonkinmoisiin seikkailuihin. Hän myös puolustaa ystäviään, eikä koskaan hylkää rakkaimpiansa.
Jos Jiraika taas ei pidä sinusta, se näkyy ja kauas. Moogle on kaikella tapaa äreä ja mulkoilee vihaisesti. Tekee hyvin selväksi, ettei tahdo olla seurassasi. Hän kuitenkin ajautuu huutamaan ja räyhäämään ennemmin kuin antaa tilaa ja on huomioimatta toisen.
Härnäämis-osiossa olevat kuuluvat käytännössä pidettyihin. Varsinkin hiukan aremmat eläjät joutuvat sinne helposti. Pahaa Jiraika kommenteillaan ja härnäämisellään harvoin tarkoittaa, hän ei vain aina tajua missä on hyvä hetki lopettaa, ja milloin menee liian pitkälle.
Yleisestiottaen ensivaikutelmaltaan Mooglea pidetäänkin hiukan ärsyttävänä pikku kiusankappaleena. Jiraika ei kovin nopeasti lämpene uusille tuttavuuksille, mutta kun niin tekee, huomaa sen. Neidolla on myös hyvin syvällinen puoli, ja hänellä on suuri tarve olla muille avuksi, vaikka yrittääkin usein antaa itsestään välinpitämättömän kuvan. Tilaisuuden tullen auttaa kuitenkin vaikka salaa jos ei muuten. Muiden kärsimystä hän ei kestä katsoa. Erityisesti jos vastassa on kuningattaren käskyläinen, on Jiraika valmis tekemään lähes mitä tahansa. Tulistuessaan hän ei aina mietikkään tekojansa loppuun, mistä syystä on hyvä, että hänellä on viileä ja rauhallinen seuralainen.
Koska hän ei ole kovinkaan hyvä ystävällisissä sanoissa saatikka anteeksipyynnöissä, yrittää moogle usein korjata sanomisiaan ja tekemisiään pienillä ja hiukan suuremmillakin teoilla.
Rakkauselämää nuorella ei juurikaan ole, eikä sille ole erityisen suurta tarvettakaan, sillä neitokainen matkustelee paljon ympäriinsä. Toisinaan hän kuitenkin kaipaisi rinnalleen toista mooglea, mutta nämä herkät hetket ovat harvassa, ja läheisyydenkaipuu on lähinnä vain hetkittäistä. Sitoutuminen kuulostaa nuoren korvaan kaukaiselle asialle.
Menneisyys:
Jiraika syntyi Aleafheimissä kahdelle mooglelle esikoisena. Elämä sujui varsin onnekkaasti, kunnes Jiraikan isä jäi kiinni mustan magian käytöstä. Isä oli opettanut jo pienestä pitäen Jiraikalle mustan magian saloja huomattuaan tuon lahjakkuuden tulimagiaan. Isällä oli myös muutamia muitakin oppilaita, joiden kanssa Jiraika tykkäsi viettää aikaansa. Erään kerran isä kuitenkin jäi kiinni mittavana huhutusta magiarikoksesta, jonka todellista perää nuorukainen ei saanut koskaan kuulla. Isä ei kuitenkaan luovuttanut kiinniotossa, vaan taisteli omaan kuolemaansa saakka.
Tapahtuman ilta oli monella tapaa sekava. Eräs isän oppilaista ilmestyi mooglejen asunnolle paniikinomaisesti käskien äitiä ja nuorta tytärtä pakenemaan. Todisteeksi kauhuista oppilas antoi Jiraikalle koristeellisen tikarin, jonka nuori tyttö tunsi paremmin kuin hyvin, se oli hänen isänsä. Isän viimeinen pyyntö oli kuuleman mukaan ollut antaa se nuorelle.
Äiti, Jiraika ja oppilas lähtivät perheen chocobolla pakenemaan kaupungista pimenevään yöhön, suunnaten sumumetsään. Aleafheimissä moogleperheen pako huomattiin nopeasti jonkun kieliessä noista rahapalkkion toivossa. Ei kulunut aikaakaan, kun valkoisin chocoboin ratsastavat sotilaat ryntäsivät vauhdilla sumumetsään karkureiden perässä.
Takaa-ajo kesti muutamia tunteja, kun karkurit lopulta jäivät loukkoon pienen kielekkeen harjalle.
Äiti ja oppilas, joka oli ihminen, asettuivat puolustusasemiin sotilaita vastaan. Jiraika oli paniikissa ja itki itkemistään. Äiti yritti kehottaa tätä lentämään kielekkeen toiselle puolelle turvaan ja etsimään vierojen salaisen kylän. Jiraika ei kuitenkaan kyennyt lähtemään, vaikka kymmenisen sotilasta nousi ratsujensa selästä äkäisinä ja valmiina vetämään miekan huotrastaan. Nuo eivät tarvinnet uhrejaan elossa.
Sattumaa tai ei, Rheel niminen bangaa oli juuri metsästämässä metsässä pientä pantterijoukkoa. Bangaan metsästys jäi kuitenkin kesken, kun hän huomasi vaarassa olevan kolmikon. Ensin mies meinasi vain kääntyä kannoiltaan, mutta omatunto esti paikalta kylmästi lähtemisen. Pienen mooglen näkeminen herätti tämän muistot omasta menneisyydestään, ja bangaa ryntäsi viimetipassa paikalle auttamaan.
Taistelu ei kestänyt kauaa, kun sotilaat kaatuivat maahan yksitellen osan jo paetessa henkensä edestä. Tilanne ei kuitenkaan ollut kovin helpottava.. Äiti oli haavoittunut taistelussa kuolettavasti. Niinpä tuo pyyti Rheeliä huolehtimaan pienokaisestaan, eikä bangaa siinä tilanteessa voinut kuin myöntyä. Äiti menehtyi sinä kuuttomana yönä.
Pienten koruttomien hautajaisten ja nukkumattoman yön jälkeen kolmikko lähti taivaltamaan metsästä yhden chocobon voimin. Laitamille päästyään oppipoika erosi kaksikosta ja Rheel ja silloin 9-vuotias Jiraika jäivät kaksin.
Aluksi elämä oli vaikeaa. Jiraika oli shokissa vanhempiensa äkinnäisestä menetyksestä, eikä tällä ollut elämäniloa jatkaa matkaansa. Rheel ei kuitenkaan voinut hylätä orvoksi jäänyttä mooglea, vaan tuo otti tavoitteekseensa saada nuorukaisen jälleen jaloilleen. Hän jos joku tiesi, mille tuntui menettää perheenjäsen omien silmiensä edessä. Niinpä bangaa matkusti uuden seuralaisensa kanssa Maespelheimiin, jonne kaksikko jäi lähes puoleksi vuodeksi asumaan. Bangaa löysi Jiraikan mielenkiinnon kirjoihin, ja kun liskomiehestä ei ollut psykologia leikkimään, antoi hän nuoren uppoutua kirjojen maailmaan.
Erään kerran kaksikko käveli erään kujan ohi. Jiraika ei pitänyt ajatuksesta yhtään, mutta Rheel ei juurikaan välittänyt. Se olisi kuitenkin ollut ehkä suotavaa, sillä rosvokopla hyökkäsi pahaa-aavistaattoman liskomiehen kimppuun. Vahva Rheel ei kuitenkaan voinut mitään kymmenelle ammattivarkaalle, vaan jäi nopeasti alakynteen. Tämä oli Jiraikalle suuri ja merkittävä hetki. Hän ei aikonut antaa enää yhdenkään hänelle tärkeän henkilön kuolla tapetuksi tulemalla... Jiraikalla napsahti, ja hän vähät välittämättä peloistaan hyökkäsi rosvojen kimppuun. Liekit leimusivat kaduilla hämmentyneen Rheelin käyttäessä tilaisuutta hyväkseen rosvojen nitistämisessä. Kaduilta kuuluvat äänet ja säkenöivät liekit saivatkin pian lähialueilla liikkuvien huomion, ja kuin ihmeen kaupalla kaksikko pääsi pakenemaan paikalta. Tapahtuman jälkeen Jiraika alkoi pala palalta kasaamaan omaa elämäniloisuuttaan. Samassa hötäkässä he jättivät Maespelheimin muurit taakseen ja lähtivät taivaltamaan aavikon poikki erämaahan.
Kaksikolle on vuosien saatossa kehittynyt erittäin vahva side. He ovat kolunneet lähes koko etelän ja keskimaan läpi. Vaikka Jiraika ei enää suostukkaan kotikaupunkiinsa, taikka Sumumetsään palaamaan. Pääasiassa kaksikko tekee työtä mistä saa, ja siinä välissä Rheel metsästää petoja Jiraikankin joskus avustamana. Aivan pohjoisessa kaksikko ei ole käynyt, mutta sekin olisi tulevaisuuden suunnitelmissa. Tulimagiaa Jiraika harjoittanut jatkuvasti, aina kun on sopiva hetki. Toiveena on tulla niin vahvaksi, että voi rökittää jokaisen valkoisella chocobolla ratsastavan.
Ase:
Kullankeltaisen terän omaava kaunis tikari, jonka väistimen molemmin puolin on upotettu kauniita sinisiä kiviä. Huotra on myös kullansävyinen, ja sen päällä kulkee kaksi nahkaremmiä.
Erityistaidot:
- Jiraika osaa lukea ja kirjoittaa sujuvasti. Jiraika pitää lukemisesta, ja tykkää opiskella. Tiedolla on aina hauska kehuskella.
- Osaa tulimagiaa (synnynnäinen lahjakkuus tasoa 2), jota on oppinut isältänsä ja itse kirjojen informaatiota hyödyntäen.
Muuta:
- Vihaa kuningatarta enemmän kuin mitään muuta.
- On päässyt melko hyvin ylitse isänsä ja äitinsä kuolemasta, mutta vieläkin kuuttomina öinä Jiraika haluaa mieluiten olla yksin ja pitää pienen hiljaisen hetken vain omissa oloissaan.
- Idea Jiraikasta ja Rheelistä on vanha. Itseasiassa he olivat ehdolla ensimmäiseksi hahmokseni tänne. Osa tiedoista on siis kirjoitettu viime syksynä.. ja osa kesällä.. ja valmiiksi hahmo tuli vasta
- Harvinaisen huonosti ja sekavasti kirjoitetut tiedot...
Tavatut/suhteet:
Rheel - Matkakumppani. Kaksikko on hyvin erottamaton.
Krisho - Ei vielä mitään
Pelit:
Don't you dare (kesken)
Keep your enemies closer (kesken)
Galleria:
-
Omat:
-
Pelipaikka: Forgotten Fantasy
Pelaaja: Inu
Copyrights.
Kuvat © Inu, ellei toisin mainita
Hahmo © Inu
KOPIOINTI EHDOTTOMASTI KIELLETTY!